tag:blogger.com,1999:blog-2292488267544120376.post6477066045985934833..comments2024-02-27T20:30:43.691+02:00Comments on Se on syöpä nyt: Haavakipuja ja aivolukkojaMadratioshttp://www.blogger.com/profile/12988492394493858964noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-2292488267544120376.post-82592604210924679092013-02-25T20:38:51.946+02:002013-02-25T20:38:51.946+02:00Kiitos kiitos. Pitää yrittää nyt vaan kaivella nii...Kiitos kiitos. Pitää yrittää nyt vaan kaivella niitä voimia jostain. Madratioshttps://www.blogger.com/profile/12988492394493858964noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2292488267544120376.post-13696084865423750432013-02-25T20:37:38.058+02:002013-02-25T20:37:38.058+02:00Mullekin tänään ehdotettiin syöpäjärjestön vertais...Mullekin tänään ehdotettiin syöpäjärjestön vertaistukea, mutta ehkä mä jotenkin koen, että keskustelen mieluummin "kliinisen" ammattilaisen kanssa. Se voi tietysti olla pelkkää omaa ennakkoluuloa, mutta jotenkin tuntuu, että vertaistuki sinällään ei juuri tähän hetkeen ole se, mitä itse tarvitsee.<br /><br />Kyllä se tästä, kunhan saa taas vähän pääkoppaa järjestykseen :)Madratioshttps://www.blogger.com/profile/12988492394493858964noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2292488267544120376.post-81347585812436275942013-02-25T13:26:57.454+02:002013-02-25T13:26:57.454+02:00En ole ammattilainen, enkä edes vertainen. Olen sa...En ole ammattilainen, enkä edes vertainen. Olen sattuman kautta blogiisi eksynyt lukija, jolta virtuaalista empatiaa riittää. <br /><br />Voimia ja taistelutahtoa toivotan oikein kovasti!<br /><br />Halaisin jos voisin <3Getting betterhttps://www.blogger.com/profile/03240618178579533761noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2292488267544120376.post-52674761099006331122013-02-25T13:19:08.093+02:002013-02-25T13:19:08.093+02:00Ymmärrän täysin noi sun jutut. Niinkuin oon kerton...Ymmärrän täysin noi sun jutut. Niinkuin oon kertonu, niin hoidot meni hyvin, mutta sitten kesällä romahdin, kun minulle annettiin se väärä diagnoosi. Ja minä oon kanssa luonteeltani sellainen, että en halua mitään lässytystä kuunnella, että kyllä se siitä... Minulla sattui hyvin, että akuutti kriisiryhmässä oli sellainen mies, joka oli 2 vuotta aikaisemmin menettänyt vaimonsa syövän takia, niin osasi tosi järkevästi keskustella asioista. Minusta ainakin oli tosi kiva jutella vieraan ihmisen kanssa asioista, koska omaisia tuppaa aina vähän säästelemään ja silloin ei voi tosissaan puhua mitä tuntee ja minua ainakin se auttoi, että sain kertoa just miltä sillä hetkellä tuntui. Ja vaikka hoidot meni hyvin, niin voit olla varma, että kyllä minuakin väsytti loppuaikoina hoidot ja otti päähän aina sunnuntaina, kun joutui lähtemään sairaalaan. Ja sinä olet vielä joutunut niin paljon väliaikoinakin olemaan sielä sairaalassa, että en ihmettele, jos välillä väsyttää koko touhu. Minäkin oon ajatellut nyt seurannassa, että jos syöpä tulee takaisin, niin jaksaako sitä enää uudestaan taistella, mutta kyllä se ihminen on vaan sellainen olento, että jostain sitä vaan voimat tulee, jos tarvii :). Ja mehän ei luovuteta, eiks niin :). Aattele vaan, ett oot voiton puolella hoidoissa. t: SariAnonymoushttps://www.blogger.com/profile/14142563533700828715noreply@blogger.com