Kohta yli puolenvälin

Torstaina alkaa se hoito, jonka jälkeen näillä näkymin ollaan ohitettu yksi rajapyykki, joka on puoliväli sytostaattien osalta! Yllättävän nopeasti on aika kulunut, vaikka välillä tuo hoitokertojen määrä on meinannutkin tuntua melko musertavalta. Olen kuitenkin yrittänyt alusta alkaen mieltää tämän projektiksi, joka kestää sen tietyn ajan. Ehkä se on helpottanut, ehkä ei. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa uskaltaa varovaisesti alkaa miettimään, että "enää" sen ja sen verran hoitokertoja jäljellä, vaikka toki tulevan hoidon jälkeenkin kuusi kertaa olisi vielä lusittavaa + säteilyt. Paljoltahan se vieläkin tuntuu, mutta kyllä ne siitä näkyy kerta kerralta vähenevän. Mahtifiilis.

Netissä surffailu on ainakin omalla kohdallani syöpäpotilaan ykkösaktiviteetti ja tänään törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin Helsingin Sanomissa, jossa Jungneria haastatellaan kuolemaan liittyen. Jungnerista varmasti - julkisuuden henkilö kun on - ollaan montaa mieltä, mutta ainakin itselleni tuo elämänasenne näyttäytyy mielenkiintoisena ja piristävänä. En Jungneria siis tunne, mutta kiehtova näkemys miehellä kuolemaan on. Kuolema ajatuksissa aika ajoin kun pyörähtelee, niin tulee itsekin aina mietittyä omaa suhtautumistaan siihen. Välillä niihin ikäviin lopputulemiin väkisinkin törmää, joten ei niiltä oikein voi silmiäänkään ummistaa. Kiva oli kuitenkin lukea noinkin positiivinen juttu aiheesta. Artikkeli löytyypi täältä: Kuoleman kanssa kannattaa tulla sinuiksi.

Kaiken tämän kuoleman keskellä tänään tuli taas pitkästä aikaa hoideltua arkisia asioita ja soittelin mm. Kelaan, hammaslääkäriin, eläinlääkäriin, verottajalle, HUS:n laskutukseen ja ties minne. Minulle on tullut jo pitkään HUS:n laskujen mukana liite maksukatosta, mutta olen luullut sen olevan vain jokin vakio ilmoitus sellaisen olemassaolosta, jota en ole vaivautunut lukemaan. Paitsi nyt. Lopussahan nimittäin luki, että maksukattoni on täyttynyt ja minua pyydettiin ottamaan yhteyttä laskutukseen. Olenkin ihmetellyt, että eikö se perhanan maksukatto ikinä täyty, kun joka viikko tuntuu tulevan 130-190€ lasku. Olihan se täyttynyt jo loka-marraskuun vaihteessa. Siellä ei vain ole automaattista järjestelmää, joka katkaisisi laskutuksen maksukaton täytyttyä, vaan laskutukseen tulee siinä vaiheessa olla itse yhteyksissä. Tilinumeroa sieltä kyseltiin, joten ilmeisesti sieltä tulee nyt isompi mälli palautuksia, kun olen kaikki laskut kiltisti maksellut. Niin sitä vaan tyhmästä päästä kärsii koko pankkitili.

Pari viimeistä päivää ennen hoitoa meneekin ainakin osittain ihmisten ilmoilla. Nyt on tullut todella vähän käytyä missään ja mökkihöperyys meinaa iskeä. Huomenna käydään dogstereiden kanssa ottamassa pojille vähän rokotuksia ja keskiviikkona käyn morjenstamassa syöpätoveria, jonka kanssa ollaan pari kertaa hoidoissa törmäilty. On silloin päiväosastolla saamassa herkkuja ja mulla taas sattuu labrat samalle päivälle, niin on hyvä hetki vähän sosialisoida ja vaihtaa syöpäkuulumiset. Torstaina sitten kirjaudutaan jälleen osastolle koemaistajaksi ja varmasti siellä on jokin kiva cocktail odottelemassa. Tulee taas rapsakka olo.

Sitä odotellessa hengattiin vähän koirien kanssa syöpäpotilaan kakkosaktiviteetin, eli löhöilyn parissa ja kuunneltiin musaa. Koirat ei tunnu musiikista perustavan, mutta löhöily on suurinta hupia.

Sohvaperunat

t. Madratios