Aaah...Punaviiniä. Nam! Edellisen kerran viiniä joinkin diagnoosin saamisen jälkeen. Silloin, kun frendien kanssa käytiin vetämässä viimeiset tumut ennen hoitojen alkua. Varovaisesti aloittelen, eli lasillinen vain. Ette usko miten luksukselta voi tuntua tällainen arkisuus.
Periaatteessahan fentanyylin varoaika alkoholin suhteen olisi 2 vuorokautta, mutta antaa nyt mennä näin. On siitä jo 30h, kun laastarin pois otin. Hitusen siitä tuli suu kipeämmäksi ja viime yö oli aika karmea, eli kyllä siitä jonkinlaisia vieroitusoireita tuli. Ei kuitenkaan mitään psyykkistä halua käyttää opiaatteja. Hyvä niin.
Nilkkaa olen nyt ahkerasti fyssarin ohjeilla jumpannut. Pienimuotoista editystäkin on tullut ja tällaiseen mun luonne sopii todella hyvin. Mähän väännän sitä nilkkaa täällä päivät pitkät. Sellainen puolituntinen siinä nilkkajumpassa menee ja siihen kylmähoito päälle. Sitä sitten niin monta kertaa päivässä kuin vain suinkin kerkeää. Eilen vedin neljä kertaa tuon setin. Maanantaina saan vielä nuo tikit pois rintalihan nahkasta, niin pääsee salille treenaamaan. Hetkenhän sitä haavaa tottakai joutuu treeneissä huomioimaan, mutta soveltaa sen aikaa.
Treeniohjelmakin on tullut jo hahmoteltua ja tulee sisältämään melkoisen määrän kyykkyvariaatioita heti, kun kyykkyyn vaan tuon nilkan kanssa pääsen. Siihen asti jälleen vähän sovelletaan. Rankkaa tulee olemaan, mutta kyllä sitä vaan odottaa. Kuitenkin tietäen ja tiedostaen, että nollista joutuu lähtemään. Kunnianhimoinen tavoite on kuitenkin treenata hoitoja edeltävä voimataso jouluun mennessä. Kehon paino saisi olla silloin noin 90kg.
Sekundääri tavoite on olla parhaassa mahdollisessa kunnossa töiden alkaessa. Kuukaudessa ei tietenkään ihmeitä tehdä, mutta jos naamaan edes hitusen pöhöä saisi, niin ei näyttäisi nälkää nähneeltä.
Olen tässä jo useamman päivän ajanut tuota ruokavaliota sheippiin. Vaikeaa on syödä likimainkaan tarpeeksi. Tavoite olisi siellä 2500kcal per päivä, mutta vielä ei mene edes kahtatuhatta. Ei vaan yksinkertaisesti mahdu. 2500kcal on jo yllättävän paljon sekin. Ruokailut joutuu etukäteen suunnittelemaan täysin. Otin avuksi myös lisäravinteet. Myös nestettä keräävä kreatiini kuuluu nyt päivittäiseen mättölistään kuin myös glutamiini, c- ja d vitamiinit, magnesium ja kalsium.
Makuaisti on muuten palautumassa pikkuhiljaa kohdilleen. Vielä sieltä tiettyjä fleivoreitä välistä puuttuu, mutta pätkiskin maistui jo about 70% oikealta. Viinissä en huomaa makujen puutteita.
Vaikka kuntoutuminen sinänsä etenee, niin eilen mun illuusio terveestä minästä rikkoutui. Tuli käytyä kaupassa ja törmäsin omaan peilikuvaan ovista sisään astuessa. Jotenkin oma mindset on jo kääntynyt terveeksi, mutta eihän sitä likimainkaan normaalilta näytä, vaikka kulmakarvat ja parta jo ihan normaalit ovatkin. Ei siis ole ihme, että ihmiset varsinkin näin kesällä tiiraa, kun vajaa 190cm luuranko tuolla kadulla linkuttaa. Rupesi ihan tosissaan vituttamaan. Frendi kävi tänään kyläilemässä ja sanoi, että musta tulee mieleen Walking Dead Zombie :) Se on ihan totta kyllä. Kävelytyyli ja kaikki natsaa...
Noh, ehkä mä yritän kääntää sen raivolla tähän kuntoutumiseen. Mä en halua näyttää enää sairaalta päivääkään. Sairaana se ei jotenkin haitannut, että jengi tiiraa, mutta kun nyt periaatteessa on tauti parannettu, niin ei sitä enää halua kenenkään tuijottavan. Tai eihän se mitään periaatteessa ole. Parantava hoitosuunnitelma mulla oli ja siihen ei muutoksia tullut.
Eilen ostarilla joku äijä oli katsonut vielä tosi pahasti, mutta avopuolisolla oli sen verran pelisilmää, että kertoi mulle vasta tilanteen mentyä ohi. Se olis ollut "Start The War" mun puolelta sillä sekunnilla. Vitun mulkku. Kehtaa antaa öögaa tietämättä musta mitään. Joillekin sitä soisi vähän realiteettia siihen pumpulissa elämiseen. Vieläkin verenpaine nousee asiaa ajatellessa.
Karvat kasvaa nyt jo about kaikkialla, paitsi tuossa punaisena hohtavalla sädehoitoalueella. Kyllä ne siihenkin joskus kuulemma alkaa kasvamaan, mutta nyt on kyllä melkoinen baby butt. Sama viiksien kohdalla. Päälaki tummenee hitaasti, mutta on vielä selkeästi vaaleampaa kuin parta ja kulmakarvat. Mä näköjään olen sitä joukkiota, jolla tuo fleda kasvaa hoitojen jälkeen hitaasti takaisin. On tästä kuitenkin jo 2kk sytostaattien loppumisesta. Useilla on tässä vaiheessa jo tuuhea letti, mutta mull on harva vaalean harmaa sänki, joka kasvaa tuskaisen hitaasti.
Tulipas pitkä postaus. Puoli lasia viiniäkin meni. Sellaista se on tämä kuntoutuminen. Ei mitään kivaa tai helppoa.
t. Madratios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti