TT-kuvaus on varmasti yksi helpoimmista tutkimuksista mitä ylipäätään on olemassa. Miljöötä voi hyvin verrata magneettikuvaukseen. On samantyylinen iso huone, tuubi ja valvomo, mutta kuvantamisena se on nopea ja helppo. "Hengitä sisään - pidätä hengitystä - saa hengittää" ja se on siinä. Tämä pari kertaa ja itse kuvaus päästä lantioon on kestänyt ainoastaan muutamia sekunteja. Magneettikuvaukselle ominaista kovaa meluakaan ei ole läsnä.
Valmistautuminen kuvaukseen alkoi saapuessani odotustilaan. Valvomosta tuotiin minulle ensimmäinen tuopillinen vettä. Sanottiin, että näitä pitää juoda kolmisen kappaletta seuraavan 45 minuutin aikana, jonka jälkeen kuvaus aloitetaan. Olin hieman huolissani rakkoni kestävyydestä ja kysyin mitä tehdään, jos meinaa tulla housuun. Hoitajaa selkeästi hieman nauratti ja kertoi, että siinä tapauksessa voisin käydä vessassa. Jäin kiltisti lipittelemään vettä ja katselemaan seiniä. Totesin sairaalan olevan visuaalisesti stimuloiva, mutta ei hyvällä tavalla. Vieressäni ollut valvomon ovi aukesi vähän väliä, kun henkilökuntaa kulki valvomoon ja takaisin. Paljon näytti olevan valvomossa porukkaa. Pääosin nuoria ihmisiä.
Odotusaulaan saapui sympaattisen, mutta ehkä hieman aran oloinen vanhempi mies. Aistin pienimuotoista jännitystä, kun nopeasti aloitti kyselemään olinko menossa TT-kuvaan. Kuin mikäkin vanha tekijä vastasin olevani ja otin samalla hörpyn vettä. Hän mietti ääneen millaista se tulee olemaan, johon en kommentoinut mitään. Ensin ajattelin, että kohtalotovereita ollaan, mutta hetken päästä oma-aloitteisesti paljasti olevansa menossa silmän kuvaukseen. Vaikenin oman kuvaukseni aiheesta.
Selkeästi minua seurattiin katossa olleesta kamerasta, koska tuopit osattiin tulla aina täyttämään heti niiden tyhjennettyä ja kolmannen tuopin tyhjennyttyä minut tultiin lähestulkoon heti hakemaan kuvattavaksi. Paita pois ja pitkästä aikaa sairaalakaapu päälle. Tämä versio oli selästä avoin ja tatuoitu selkäni näytti aiheuttavan jonkinlaista keskustelua valvomossa. Ei ilmeisesti kuitenkaan hoitoon vaikuttanut ja minut ohjattiin tutkimusalustalle selinmakuulle.
Yläpuolellani roikkui ikävännäköisiä pusseja, jotka tekniikan miehenä tutkin heti olevan jonkinlaisessa automaattisessa annostelulaitteessa kiinni. Varjoainetta siis. Kyllä on aineelle taas nimi keksitty! Hirvitti jo valmiiksi jääkö musta mitään jäljelle kun nuo suoneen tungetaan. Hoitaja runttasi kyynärvarteen kanyylin kiinni ja parit suolaliuokset sisään testatakseen liitoksen pitävyyttä. Suolaliuokset ei suuria tuntemuksia aiheuttaneet, joten homma ok. Kuitenkin hoitaja selkeästi oli huolissaan kanyylin asennuksen aiheuttamista mustelmista, jotka tosin eivät siinä vaiheessa itselleni sen suurempaa kipua aiheuttaneet.
Seuraavaksi oli määrä aloittaa kuvaus. Kädet vartalon viereen ja varjoaine lähtee - kuului valmovosta. Tein työtä käskettyä ja naps - kirvelevä ja koveneva kipu kanyylin kohdassa alkoi samaan aikaan kun varjoainetta alettiin annostelemaan. Parkaisin ja kerroin, että sehän koskee. Ainakin osa aineesta kuitenkin meni kiertoon, koska kiveksissä tuntui tuo mainostettu lämmin helähdys. Se oli tuntemuksena jopa ihan mielenkiintoinen, mutta ajatukset olivat lähinnä kyynärvarren pistävässä kivussa.
Mainintani kivusta sai aikaan hieman hämmennystä ja pienimuotoisen paniikin, jonka johdosta annostelu lopetettiin hieman aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Kuvat kuitenkin otettiin normaalisti ja niiden todettiin onnistuneen riittävällä tarkkuudella. Itse olin kuitenkin huolissani kuvantamistuloksesta ja pahoittelin aiheuttamaani sählinkiä. Hoitaja oli empaattinen ja sanoi, että normaalisti varjoaineen laskemisen ei pitäisi aiheuttaa kipua, mutta he ovat tottuneet hoitamaan poikkeustilanteita. Toivottavasti ei tarvitse mennä heti uudelleen.
Kuvaus oli siis eilen ja kanyylin asennuskohdasta käsi näyttää vähän samalta kuin joku narkkari olisi tuubittanut samaan paikkaan pari kertaa liikaa. Mustelmia siis on ja kipuakin tuntuu. Kuvauksista lähtiessäni olin hieman surullinen. Kipeä käsi ja tuntemattomat suoneen tykitetyt aineet eivät varsinaisesti fiilistä nostaneet. Tätäkö tämä tulee olemaan? Jos näin, niin voin ilmoittaa jo tässä vaiheessa, että musta ei tähän ole. Synkät ajatukset oli mielessä ja laahustin kotiin. Tein niitä näitä ja lopulta nukahdin. En tiedä mitä tapahtui, mutta heräsin vasta 18h unien jälkeen.
Outoa huomata miten kipuun tässä tilanteessa asennoituu. Olen ollut useammassakin leikkauksessa, luita on ollut poikki ja kaikenlaista on muutenkin sattunut. Polvileikkauksesta olen herännyt kipua huutaen ja solisluun katkettua olen leikannut paidan auki ja todennut tapahtuneen. Silti olen tässä tilanteessa huonosti menneestä kanyylin asennuksesta ja siitä aiheutuneesta kivusta masentunut!
Olin aamulla yhteyksissä sairaalaan ja kyselin kuvaustuloksia, mutta eivät vielä olleet tulleet. Nyt vähän ruokaa ja päämäärätöntä ajatustyötä oman pään sisällä. Ehkä ne kuvaustulokset sieltä joskus tulee.
t. Madratios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti