Virman piikkiin

Nyt alkaa suu olla taas kunnossa ja pikkuhiljaa saa ruokaakin alas. Henkisesti ylimääräisestä sairaalareissustakin on jo toivuttu ja uutta sitten putkeen ensi viikolla. Se onkin taas pidempi hoito ja saan sytostaatteja neljä päivää putkeen. Mikäs sen hienompaa :)

Muuten tämä on jostain syystä mennyt taas melko pitkälti nukustellessa ja 12h yöunet eivät mitenkään poikkeuksellisia ole olleet. Siihen päälle vielä parit torkahtamiset, niin vuorokaudesta yli puolet on mennyt nukustellessa. Vaikka olo onkin muuten ihan normaali. Ehkä tuo suhteellisen vähäinen syöminenkin on voinut vaikuttaa asiaa. Pitää sen suhteen korjata asia nyt, kun tuo kieli alkaa rauhoittumaan.

Muutenkin on ollut vähän ylimääräistä stressiä firman asioista puhuttaessa, jossa on melko kriittiset hetket käsillä. Tokikin muut jäivät melkoisen kohtuuttoman tilanteen eteen minun sairastuessani, kun asiakkuudet olivat pitkälti minun takanani. Siihen tietysti tehtiin ne korjausliikkeet mitä voitiin, mutta tulokset on ainakin tähän mennessä olleet kohtuu laihoja. Tottakai joutuu omaankin piikkiin ottamaan asioita, mutta kyllä on ollut sen verran katkonainen syksy, että ei ole ollut mitään mahdollisuuksia säännöllisesti seurata toimintaa ja antaa tukea.

Oli melko tulenkatkuinen osakaspalaverikin tällä viikolla, joka tosin onneksi muuttui rajun alun jälkeen suhteellisen rakentavaksi keskusteluksi. Kyllä se vaan kuumentaa tunteita puolin ja toisin, kun ei hommat suju. Ihan hyvä kuitenkin, että saatiin patoutumia availtua. Nyrkitkään ei edes heiluneet.

Onneksi tuota ei nyt kuitenkaan tarvitse kauan arpoa, vaan lähitulevaisuus kyllä nopeastikin näyttää miten projektin kanssa käy. Olisihan se tietysti ihan kiva, että olisi duuni johon palata sitten, kun Kela ei enää rahaa annakaan. Toivotaan parasta.


t. Madratios