Laskin tuossa eilen, että paljonkos niitä sytostaatteja sitten tähän mennessä on oikeastaan saatukaan. Helppohan se tuosta oli todeta, että 31 päivää olen sytostaattitiputuksissa tähän mennessä ollut. Kieltämättä se tuntuu aika paljolta. Suoraan tuosta kääntäenhän se olisi 744 tuntia tiputusta, mutta totuus kaikkine vajainen vuorokausineen ja muine nesteytyksineen on jonkin verran pienempi. Jos se olisi kuitenkin vaikka 500 tuntia sytostaatteja, niin tuntuu näin jälkikäteenkin vielä aika hurjalta määrältä. Ihme, että kroppa on kestänyt.
Ja jos vielä karkeasti arvioi tulevan määrän, niin olisiko about 12 päivää jäljellä, eli vuorokausiksi käännettynä 288 tuntia. Todellisuudessa varmaan jossain 150 tunnin luokissa kuitenkin jäljellä oleva sytostaattimäärä.
Siinäpä päivän insinöörilaskelma. Karkeita arvioita, mutta edes suurusluokissa ajateltuna onhan se kieltämättä aika paljon. Eli on siellä soluja ainakin tuhottu. Toivottavasti aivoista ei ole liikaa lähtenyt, kun siellä ei tarpeeksi alunperinkään ole ollut.
Muutenhan tässä on elämä ollut mallillaan. Olen duunaillut noita juttuja, mitä psykopaatin kanssa taannoin keskustelimme ja todennut ainakin sen, että en yhtään kiinnostavaa avoinna olevaa positiota ole onnistunut löytämään. Onhan noita toki ennenkin löytynyt ilmoitusten ulkopuolelta, töitä siis, mutta katsellaan nyt. Ainakin siis jotain olen tehnyt. Sehän se tavoite oli.
Ja hyvää naistenpäivää kaikille naisille! Omalleni ostin ruusun ja se tuolla odottelee, kun suvaitsee kotiin saapua. Kotikin on siivottu. Ja koirat lenkitetty. Kaupassakin kävin, joten tässähän ihan tarmokkaaksi on tullut heittäydyttyä.
t. Madratios
Tykkäys.
VastaaPoistaIhana asenne ja tsemppi sulla! Kaikkea hyvää!
VastaaPoista