Baarissa

Eilinen iltahan meni sitten vanhojen yhtiökumppaneiden kanssa maailmaa parantaessa. Ihan jopa pilkkuun asti! Olo on kieltämättä ollut likimain sitä, mitä se nyt parhaimmillaan voi olla, joten voimia riittää lähestulkoon terveen ihmisen tavoin. Sen siivittämänä tuli käytyä nauttimassa eilen kansanomaisessa kuppilassa pippuripihvi ja päälle istuttiin iltaa paikallisessa. Tokikin alkoholittomalla linjalla olin. Tosin muilla taisi lipsahtaa vähän humalan puolelle... Noh, kerrankos sitä.

Ja vinkkinä vielä syöpäpotilaan katu-uskottavaan olemukseen baarissa olkoon Krombacher alkoholiton olut. Nam!

Juhliminen jatkuu muomenna, kun mennään Turkuun juhlistamaan frendin synttäreitä ja tupareita. On se yhtä juhlimista tämä sairastaminen.

Näin sivuhuomautuksena huomasin tuossa hiljattain, että ei ole rajoittunut tämä karvanlähtö ihan vaan strategisille alueille. Mun ylpeyden aiheet, rannekarvat, on myös hilpaisseet muille maille. Samoin säärikarvat on harventuneet aika lailla. Mitäs sitä sitten jäljelle jääkään - eipä oikeastaan mitään :) Että kyllä ne syöpäoppaat kusettaa, kun puhuu pelkästä fledasta...

t. Madratios