Pikku pikku päivystyskeikka

Buranan huono puoli tässä tapauksessa oli se, että sen vaikutuksen loputtua sama kipu palasi vähintään yhtä rajuna takaisin. Kun kotoa ei löytynyt buranaa vahvempaa lääkettä, tilanne eskaloitui koviin tuskiin keskellä yötä. Hengittäminen ja oleminen oli vaikeaa. Yksi pahimmista kivuista mitä olen ikinä kokenut.

Sain jotenkin soperrettua asiani osastolle soittaessani ja yritin vielä puhelimen kautta saada heitä kirjoittamaan e-reseptiä jollekin vahvalle kipulääkkeelle. Turha toivo. Päivystykseen passittivat hetimiten. Olin kyllä jo itsekin sitä mieltä, että tarvitsen hoitoa. Ainakin kipulääkettä ja äkkiä.

Saavuin taas kerran Meilahteen taksilla, keskellä yötä ja tällä kertaa odotusaulassa ei odotutettu sitäkään vähää. Varmaan vaillinainen puhekykyni ja kokonaisuudessaan kramppaava kroppani vaikuttivat sen verran, että minut ohjattiin heti sängylle ja alettiin selvittää tilannetta.

Samat jutut kuin aikaisemminkin, paitsi sydänfilmistä ei meinannut tulla kovinkaan kummoista krampeistani johtuen. Verenpaine oli vähän yläkanttiin ja pulssi näytti huitelevan sadan toisella puolen. Nopeasti tuli lääkärikin paikalle ja kohta portin kautta tippuikin jo tramal kipulääkettä, joka hyvinkin nopeasti rauhoittikin tilanteen. Olisivat muuten antaneet vahvempaakin, taas jotain opiaattipohjaista kipulääkettä, mutta pyysin itse, että koitettaisiin ensin jollain miedommalla.

Verikokeet paljastivat leukosyyttien olevan vain 0,9 ja minut kärrättiinkin siinä vaiheessa melkoista haipakkaa toiseen huoneeseen, koska vieressäni makasi infektioepäilty potilas. Vähän jo nauratti, vaikka alhaiset leukosyytit ihmetyttikin oireisiin nähden.

Tiputuksen ja tulosten jälkeen lääkäri tuli ja sanoi, että voisin lähteä. Infektiota minulla ei voitu suoraan todeta olevan ja hän piti todennäköisenä, että juurikin valkosolujen tuotantoon liittyvästä kivusta oli kyse. Se ei tosin varmuudella sieltä tullut, joten jäin vähän miettimään, miten noin alhaisella arvolla voisi olla kipua, joka viimeksi tuli arvon ollessa 15. Silloin toki huomattavasti kevyempänä.

Kipulääkkeet kuitenkin auttoivat ja sain tramaliin + pariin muuhun reseptit, joten kotiin mars. Yhden burana 600:n olen joutunut sen jälkeen ottamaan, mutta nyt tilanne vaikuttaisi olevan rauhoittumaan päin. Toivottavasti tilanne pysyykin sellaisena.

Käytin muuten yöllä kotiutumisen hyväksi ja kävelin päivystyksestä kotiin. Tunnelmallista oli kävellä aamuyöllä, jolloin ketään ei liiku missään. Matkakin kesti vain vähän yli puolituntia, joten hyvä lenkki tuli samalla. Taisi olla hyvät tramal-höyryt, kun mielikin oli niin pirteä.


t. Madratios