Onneksi ei ole tarvinnut mitata verenpainetta näiden parin päivän aikana. Se ehkä saattaisi olla vähän koholla. "Raivo factor" meinaa siis hetkittäin ottaa hieman nousua, kun tuntuu niin avuttomalta tämä keppien kanssa eläminen.
Eilinen suihkuseikkailu oli ensimmäinen, joka katkaisi kamelin selän. Jalalle ei saa varata, se on kipeä, eikä kipsi saa kastua. Niinpä suihkuun meneminen on suoritus, jossa ensin jollain istuimella istuen (tässä tapauksessa keittiön tuoli) riisutaan vaatteet. Sen jälkeen tietysti olet unohtanut jätesäkin ja maalarinteipin (joilla kipsi eristetään vedestä) toiseen huoneeseen, jonne kinkkaat ne hakemaan. Kaikkia kun ei saa kannettua kerralla, niin vaatteet unohtuu keittöön.
Sohvalla alasti istuen tungetaan jalka jätesäkkiin ja teipataan tiiviiksi. Sen jälkeen suihkuun, jossa yhdellä jalalla taiteillen akrobaattinen peseytyminen - mallia erittäin nopea. Jätesäkin sauma kun ei saa vuotaa, ettei kipsi mene piloille. Sen jälkeen pompitaan pyyhkeelle, liukastutaan märällä lattialla tottakai ja tarrataan suihkuseinästä, joka pelastaa katastrofilta. Kaiken tämän aikana kipsi on tietysti kolahtanut jokaiseen mahdolliseen kulmaan.
Eli melkoista sompailua on. Kerkesin jo hetken miettiä, että haiskoot pallit sitten kuusi viikkoa, minä en välitä. Kunhan ei tarvi liikkua. Nöyrtymäänhän sitä tietenkin taas joutuu ja yritän käyttää aivojakin niin, että saisin tämän logistiikan toimimaan edes jotenkin. Minkä tahansa esineen kantaminen kun on niin pirun hankalaa, niin sen takia tuota logistiikkaa joutuu miettimään.
Mieli onneksi hieman kirkastui, kun soittelin osastolle verikokeiden tuloksia ja vastauksista päätellen taisi sattua lääkäri puhelimeen. Kyseli sitten, että murtuiko jalka ja kun kerroin mitä tapahtui, niin sieltä tuli useampiakin vaihtoehtoja. Hoidot ovat minun kohdalla toimineet niin hyvin, että viimeinen hoito ei välttämättä ole pakollinen tai se voidaan tarvittaessa antaa kevennetysti niin, että jos leikkaus on jalan kannalta hyvä vaihtoehto, niin se voidaan kyllä ensi viikolla tehdä.
Siispä soittelen maanantaina Töölöön ja kerron tästä vaihtoehdosta heille, niin saavat sitten suunnitella hoitolinjan. Leikkauksen hyödyllisyys varmastikin riippuu ensi viikon kontrollikuvista, josta varmasti selviää onko luu pysynyt oikealla paikallaan ja lähtökohtaisesti luutumassa niin, että nilkka olisi jatkossakin urheilukelpoinen. Nyt valitulla hoitolinjalla kun on olemassa riski, että nilkka jää hieman löysäksi.
Syövästä paraneminen on tietysti kokonaisuuden kannalta tärkein, mutta jos hoitava lääkäri on tuota mieltä, niin tottakai mä sen Töölöön tuon tiedoksi, niin pystyvät sitten kirurgit miettimään mikä on järkevintä. Viimeksi kirurgi sanoi, että ei ole mitenkään mahdotonta muuttaa hoitolinjaa vielä viikonkin päästä tapaturmasta.
Ei sillä, että leikkausta millään muotoa haluaisin. On niistäkin sen verran kokemusta, että haavakipu yhdistettynä titaanivahvistettuun luuhun millään muotoa houkuttelisi. Se on kyllä pirun kipeä useamman viikkoa, kun on luuhun vähän ruuvia porailtu. Kyllä sen kuitenkin on valmis kärsimään, jos se parantaa mahdollisuutta entisenlaiseen nilkkaan, ja jos se ei tätä syövän hoitoa kokonaisuutena vaaranna.
t. Madratios
Tuo hoitojen keventäminen olis toki hieno juttu jos kerran lääkärit arvelevat, että hoito on purrut. Tuntuu olevan yllättävänkin yleistä joko keventää tai lopettaa hoito hieman suunniteltua aiemmin. Ja vaikka hoito vietäs loppuun saakka, ei sitä välttämättä olis yhtään sen varmempi olo itsellä, että onko se varmasti tehonnut ja ollut riittävä. Tosi harmillista tuo sun jalkahomma, mutta saatpahan ainakin tarpeeksi lepoa kun et mene tuolla kuin lehmä kevätlaitumella. Ja kyllä ne viikot siitä vierii.
VastaaPoistaOnhan se sinänsä purrut niin hyvin, kuin se nyt vain voi ylipäätään purra. Kasvain hävisi kuvista täysin jo kolmannen hoidon jälkeen ja pitkällä hoidolla yritetään varmistaa, että tällaisessa todella agressiivisessa kasvaintyypissä mikrometastaasit, mitä veren mukana on voinut ympäri kroppaa levitä, häviää. Tämä mun kasvaintyyppi niin kuitenkin tutkitusti jo todella aikaisessa vaiheessa tekee, ja niitähän ei kuvissa näy.
PoistaToisaalta, kun tää on niin harvinainen tauti, niin luotettavaa tilastotietoa ei välttämättä löydy, että mitä tuollainen keventäminen/lyhentäminen vaikuttaa vaikkapa juurikin tuohon uusintariskiin. Tai en ole ainakaan sellaista tilastoa löytänyt. Voihan niitä noilla ammattilaisilla ollakin tiedossa, mutta eivät ole julkisia netistä löytyviä tutkimuksia. Kysyessä en kuitenkaan saanut aiheeseen selkeää vastausta. Todennäköisesti ei kuitenkaan juurikaan vaikuta, varsinkin kun mulle on saatu tähän asti annettua hoidot täysillä annoksilla. Ei ole siis veriarvojen tms. takia tarvinnut miettiä annoskokojen pienentämistä.
Mä kyllä aktiivisesti jumppaan aivoja, että hoitojen jälkeen en jäisi elämänän uusimisen pelossa. Se olisi kyllä aika hanurista, mutta mä luulen, että saan sen puolen kuntoon ja viiletän sit niin, että ei huomisesta huolta ;)
Kyllä mä jo jalankin suhteen alan hyväsyä kohtaloni ja ei toi 6 viikkoa oikeessa mittakaavassa NIIN pitkä aika olekaan :) Onneksi on noita apujoukkoja, jotka pystyvät auttamaan arkisten haasteiden kanssa.