Toinen luku on nämä rääkyvät ihmiset, joita täällä tuntuu joka yö olevan. Eikä todellakaan käy sääliksi, kun sattuu myös rääkymisen sisältö kaikumaan koko osastolla. On pkkusormessa naarmua ja kun ei sekunnissa särkylääkettä tule tai kotiin heti päästetä, niin oikeudekseen katsotaan pitää kaikki muut hereillä RÄÄKYMÄLLÄ asiasta. Ja se rääkyminen ja määkiminen ei ole mitään hetkellistä, vaan nämä vajakit jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Kaikista kovaäänisimmät inisijät ovat vaatimassa huomiota ja tylyttämässä hoitajia ilman mitään vakavia oireita. Aikuiset ihmiset. Viime yönä joku ulvoi "mä tapan itteni, mä tapan itteni". Mielessäni totesin, että hyppää siitä ikkunasta jo.
Uskomatonta huomata miten hyvin hoitohenkilökunnan hermot pysyy viileänä. Ei onnistuisi itseltä.
t. Madratios
Millehän osastolle ne on sut heräämöstä vieneet? Ootko ees töölössä, tarkista nyt ihmeessä. Kuulostaa niin hämärältä. ;) Mutta joka tapauksessa kiva kun sulla on nyt aikaa viihdyttää meitä blogin seuraajia. -Sitä jäis vielä enemmän jos pyytäisit kuikkaa kun pissattaa. Tsemppiä.
VastaaPoistaKai tää jokin kirurginen osasto on, mutta tuolta päivystyksen kautta tänne varmaan tulee tuota porukkaa aika paljon. Mut on eristetty muista potilaista, niin en näe näitä tapauksia, mutta kuulen kyllä.
PoistaAnteeksi, mutta on viihdyttävää lukea kirjoituksiasi edelleen. ;) (Toisen ilo on toisen suru jne.)
VastaaPoistaEt saisi kuulosuojaimia tai korvatulppia? Vaikka sukulaisesi tuomana? Musiikkia korvalapuilla?
Jalan turpoamisesta. Muistan joskus polvileikkuun jälkeen, kuinka piti hampaiden pesun tai vessakäynnin jälkeen "juosta" takaisin sohvalle tai sänkyyn, jotta sain jalan mahdollisimman nopeasti koholle. Hirveää se tunne, kun koko kinttu tuntuu räjähtävän turvotuksesta.
Pääsin tänään pois, joten nyt ei tarvitse enää kuunnella mölinöitä. Jalka ylhäällä täällä sohvalla makoilen ja venytän tästä liikkumista aina viimeiseen asti. Kyllä mä siellä sairaalassa itsekin mietin, että on tää koomista touhua.
Poista