Normaalia elämää

Unettomuus palasi ja hermot petti totaalisesti. Oli lähellä, ettei tippuneet parvekelasit ja taulut tulleet seiniltä. Kummasti on psyyke kovilla, kun aamuyöllä kuudelta tuijottaa tyhjällä katselle telkkua. Repo men, b-luokan kurakakka Mindhunters ja Itse Ilkimys tuli tiirailtua. Älkää ikinä tuhltatko aikaanne tuohon Renny Harlinin Minduntersiin :) Huh mitä kuraa.

Sädehoitolääkäri sattui kuitenkin eilen soittelemaan kuulumisia, joten pääsin kertomaan tästä orastavasta uniongelmasta, ja ylläri pylläri lääkkeillähän se ruotuun saadaan. Jotain nappeja sieltä tuli ja viime yö tulikin taas nukuttua mukavan letkeästi. Apteekissa ne jo muisti mut ja kyseli, että etkös sä tässä joku yö käynyt melatoniiniä hakemassa? Mä olen kyllä siinä kyseisessä apteekissa sen verta monta kertaa ravannut millioin mihinkin aikaan, että naama varmasti on tuttu.

Mutta tänään siis olin aamulla sellaisessa sheipissä, että klo. 7:30 ylös ja 8:30 olin vetämässä ensimmäistä treeniä sitten diagnoosin. Enpä olisi uskonut, että se noin hyvin menee. Voimathan tietysti oli jossain ihan muualla ja painoina sain pitää sellaisia kilomääriä, millä viime kesänä tein niitä ihan ensimmäisiä lämmittelysarjoja, mutta meinaan siis, että ei laatta lentänyt tms. Nilkkakin yllätti ja etukyykyt meni pohjaan asti hyvällä tekniikalla melkolailla helposti. Treenin jälkeen oli pitkästä aikaa se hyvä olo, mikä treenin jälkeen tulee. Se kieltämättä tuntui melkoisen hyvältä!

Treenien jälkeen oli vielä sen verran virtaa, että tuli käytyä hinkkaamassa paikallisia mutkapätkiä parisataa kilometriä mopottimella. Ajoseuraakin oli, kortti on tallella, eikä kukaan kaatunut, niin sehän meni ihan okei. Yllättävän paljon on ajohaluja riittänyt. Noin 700km on viiteen päivään tullut hinkkailtua. Se on aika paljon tuollaiselle sporttiselle mopolle. Voin sanoa, että kahdensadan kilometrin jälkeen on perse hellänä ja reidet aika jumissa.

Avopuolisolla alkoi tänään kesäloma, joten mentiin juhlistamaan sitä uuteen sushimestaan. Pitkän kaavan mukaan lompakko melkoisesit kevyempänä tultiin himaan tissuttelemaan, joten iltakin oli ihan mahtava.

Nyt vielä vähän Heinekeniä naamaan ja nukkumaan. Tää päivä on tuntunut ensimmäiseltä "normaalin ihmisen" päivältä. Otetaan sille.


t. Madratios