perjantai 16. toukokuuta 2014

Ei mitään vakavaa

Tapasin tänään tutun kontrollilääkärini. Se on kyllä mukava mies. Sopivasti mutkattoman suora kaveri. Kertoi onneksi heti kärkeen, että mitään vakavaa ei kuvista löytynyt. Huh!

Mahasta ja sen voinnista kyseli, koska mahaan oli ilmestynyt kaksi uutta imusolmuketta. Ne oli kuitenkin tulkittu normaaleiksi ja normaalin kokoisisiksi. Kontrolloidaan kuitenkin mahan TT:llä elokuussa.

Ei pitänyt siis huolestuttavana. Silti kuitenkin sama trendi jatkuu, eli koko ajan on jotain pientä ylimääräistä. Viittaan nyt tuohon TT:hen, joka tulee ylimääräisenä jälleen elokuussa. Lisää säteilyä, siitähän se kroppa tykkää. Ilmeisesti se kuitenkin voidaan tällä kertaa tehdä natiivina. Ehkä.

P-Afoksen yläraja on 105 ja nyt muistin kysyä mikä se itselläni on. 122 oli viimeisen kokeen mukaan. Korkeimmillaan se oli heilunut 144:ssä. Näin näytöltä trendin ja se näytti vähän aaltoilevalta. Nyt kuitenkin siis taas hieman laskusuunnassa. Sen seuraamista jatketaan ja ehkäpä se siitä joskus laskee.

P-Afosta oli muutenkin nyt seulottu tarkemmin ja todettu, että se nimenomaan tulee luustosta eikä maksasta. Voisi siis viitata vuoden takaiseen luunmurtumaan, mutta lääkäri oli kuitenkin silminnähden yllättynyt, kun tajusi sen olleen jo 12kk sitten. Eli käytännössä siis koholla oleva arvon syy jäi vieläkin mysteeriksi. Olkoon niin, ei kai sillä niin väliä.

Onneksi saan nyt olla rauhassa syöpäklinikan touhuista elokuuhun asti. Tuntuu, että ravaan siellä harva se viikko. Elokuussa sitten taas kaikki huvit luvassa, kun kontrollit sisältää kolmet kuvantamiset ja verikokeet. Melkoisen heavya noin niinku kontrolleiks.


t. Madratios

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pitkästä aikaa TT:ssä

Nyt sitä sitten vain odotellaan, kun joku viisaampi siellä mun sisälmyksiä arvioi. TT-kuvat napsittiin siis juuri ja vertakin taas toissapäivänä imettiin. Siihen vielä vähän tatskahommia kylkeen, niin on sitä ihoa taas vähäsen pistelty.

Kaikeksi onneksi TT-kuva meni proseduureiltaan hyvin. Ovat näköjään luopuneet varjoaineen juottamisesta etukäteen. En tiedä koskeeko se vain syöpäläisiä vai ihan kaikkia. Ei siis enää sitä etukäteen juotavaa pulloa, jota ei kuitenkaan koskaan juotu, koska se ei ikinä postiluukusta halunnut sisään tulla, oli unohdettu lähettää / antaa tjms. Eli siinä mielessä ihan hyvä käytäntö tämä nykyinen pelkkä vesitankkaus juuri ennen kuvausta.

Vesitankkaus tehdään siis siksi, että kuvatessa olisi kusihätä. Lienee jonkinlaista sadistisuutta. Potilaan vastuulla on ajoittaa kusihädän kuntohuippu niin, että varjoaineen aiheuttaman lämpimän helähdyksen jälkeen ei voi kokeilematta olla varma onko housut kuivat vai ei.

Kanyyli ei ensimmäisellä kerralla uponnut ihan perille saakka ja toisellakin kerralla kolme hoitajaa ihmetteli, että menikö se sinne suoneen vai ei. Ihailtavaa tarkkuutta, koska se testattiin jopa neljällä suolaliuos-ruiskullisella, joista kaksi tungettiin sisään niin nopeasti kuin sen nyt vain saa sinne painettua.

Neljännen ruiskun jälkeen uskottiin kaikki, että kyllä se siellä suonessa lienee, kun ei kerran kirvellyt tai pattia nostellut. Onhan se tietysti vieläkin kirkkaana mielessä, että miltä se automaattiannostelu suonen ohi kudokseen tuntuu, vaikka siitäkin tulee syksyllä jo kaksi vuotta aikaa.

Näköjään sitä vanhenee ihan humauksessa. Paska juttu, kun vuodetkaan ei niin armollisia ole olleet. Aika kaukana on se ruuhkatukka komea poika look. Nyt kun vetää hupun päähän, niin saa steissillä poliisit perään ja ilman huppua vartijat.

Mutta ei siis poksahtanut tälläkään kertaa suoni. Perus kuset housuun -fiilis ja kuvaus nopeasti pakettiin.

Tänään sitten vettä naamariin sen verran mitä perse kestää. Pääsee munuaiset vähän helpommalla varjoaineen käsittelystä. Tai mitäpä sitä itseään kusettamaan. En mä kuitenkaan muista juoda sitä normaalia enempää.

Viikon päähän oli laitettu lääkäriaika. Silloin siis tulee tuomiota, jonka arvannee jo etukäteen siitä miten paljon olotilaa kysellään. No ei kai siellä toivottavasti mitään ole, mutta mä kyllä ihan mielellään suosin tuota "soitetaan, jos siellä jotain on" -meininkiä. Ihan vaan jo ajankäytöllisistäkin syistä.


t. Madratios