perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ohi on

Tänään on mun kohdalla se päivä, jota varmaan jokainen syöpää sairastava eniten odottaa - hoidot on ohi! Pitkä oli taival ja karikkoinenkin, mutta jotenkin sitä vaan tänne asti selvisi. Jostain syystä ei kuitenkaan ole sen kummemmin iloinen fiilis. Väsynyt ja aika neutraali. Ehkä jotenkin turta. Mitään fanfaareja ei ovella poistuessani syöpäklinikalta odottanut ja se hetki oli hyvin tavallinen. Autoon ja kotiin.

Olinhan mä suunnitellut tähän tilanteeseen vaikka mitä, mutta en mä tässä kunnossa voinut mitään niistä suunnitelmista toteuttaa. Ei pysty juomaan skumppaa, eikä ajamaan prätkällä. No mutta, nyt se on ohi ja ehkä se fiiliskin tästä alkaa piristyä, kun tämä konkreettisesti tästä vielä realisoituu.

Oli muutenkin kiireinen päivä, kun kävin hoitojen välissä Töölössä kuvauttamassa jalan ja juttelemassa lääkärin kanssa. Sinne jäi kipsi ja kepit. Nyt sitä viiletellään lähestulkoon normaalisti. Lääkärin kanssa asiointia haittasi pienimuotoinen kielimuuri, mutta olin ymmärtävinään luun olevan normaalivahvuinen vasta kuuden viikon päästä tästä hetkestä. Eli nyt saa heittää kävelylenkkiä, uida ja fillaroida, mutta juoksemaan ei vielä kuulemma kannata yrittää. Salillakin saa käydä. Tuntui oudolta kävellä ulos Töölön sairaalasta ilman mitään tukea. Hidasta se on. Kävely siis.

Ja tottahan mä heti ensimmäisissä portaissa täällä kotona kompuroin ja kipeä nilkka venähti, joten nyt sitten taas linkutetaan menemään. En usko, että siihen luuhun mitään tuli, mutta kun jalka on aika turvonnut ja elefanttimainen, niin varmaan äkillinen venyminen jotain kudoksia sieltä kipeytti. Kyllä mä taas kiittelin tätä omaa tekemistäni. Mä en käsitä miten mä aina onnistun.

Nyt se on sitten toipumista, kuntouttamista ja kontrollielämää tästä eteenpäin. On tässä vielä kuitenkin tuo laskimoportin leikkaushaava paranneltavana ja onhan tuo fyysinen kondiskin aika surkeassa kunnossa. Naama punoittaa jne. Tekemistä siis riittää.

Kippistäisin, jos voisin ja söisin pihvin, jos jotain maistaisin. Mutta cheers näin virtuaalisesti kuitenkin.



t. Madratios



keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Hei hei laskimoportti

9:30 sisään kirralle ja 12:00 ulos. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun portti lähti kävelemään. Sama anestesialääkäri oli kuin viimeksikin ja taas hoitajat mainostivat olevan yksi parhaita näissä porttihommissa. Ja nyt varmistin ihan virallisestikin, että sen portin kyllä siihen tarvittaessa saa vielä asenneltua. Tuosta aiheesta kun näissä syöpäpiireisä kaikenmoisia tornihuhuja liikkuu.

Toivotaan kuitenkin, ettei enää tarvitse moista aparaattia ja kieltämättä olo on aika vapautunut. Haavakipua tottakai hieman on, mutta se asettunee muutamassa päivässä.

Tikit saa poistattaa 12 vuorokauden kuluttua ja sain luvan ajaa prätkälläkin ensi viikolla jo! Haava kuulemma tuollaiset katuajelut kestää. Toivottavasti siis nilkka toimii ja saa vaihteita vaihdeltua, niin ensi viikolla tykitän sitten nuoruuden innolla menemään.

Mulle on tullut tässä hoitojen aikana yksi luomi, joka aina välillä aavistuksen on kutissut. Se on sellainen aika pieni, vähän koholla, selkeärajainen ja tumma. Ei mitään isompaa ja ennestäänkin olleet luomet ovat aika paljon laimentuneet ja muuttuneet, mutta pyysin kuitenkin syöpäklinikan lääkäriä sitä katsomaan.

Ei pitänyt huolestuttuvana, mutta sanoi kuitenkin, että sen voisin poistaa. Jostain syystä poisto kuitenkin pitäisi suorittaa paikallisella terveysasemalla. Sinnehän minä sitten soittelin ja törmäsin tähän perinteiseen julkisen sektorin palvelualttiuteen. Ensin tyly hoitaja kyseenalaisti koko homman ja ensin kuulemma pitäisi varata sen aseman lääkärille aika, joka arvioi suostutaanko sitä poistamaan. Vasta sen jälkeen kuulemma olisi mahdollista varata aika toimenpiteeseen. Ja tämäkin olisi mahdollista vasta elokuussa.

Melkoista on paikka paikoin tuo julkisen sektorin touhu, vaikka syöpähommat hyvin skulaakin. Laitoin kyllä tälle selkeästi palveluun väsyneelle hoitajalle tiedoksi, että moinen resurssien hukkaus on aika perseestä ja sanoin, että eiköhän sen jo tilanteeni huomattavasti paremmin tietävä lääkäri ole jo arvioinut. Loppui huumori ja alennuin hetkeksi tasolleen. Mielestäni se oli hänelle ihan oikein. Mä kun pyrin aina olemaan ystävällinen kaikille, niin en enää jaksa tuollaista turhaa vittuilua kuunnella.

Hetken päästä jatkuu sädetys ja tapaan sen jälkeen sädehoitolääkärin, niin yritän neuvotella tähän luomiasiaan jonkin ratkaisun. Jos se ei nyt onnistu, niin sitten taivun siihen poistoon syksyllä. Koko ajan ei kuitenkaan viitsisi tikkejä kropassa pitää.


t. Madratios


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Hoidot jatkuu

Sädehoito jatkui heti maanantaina ja nyt, jos mitään ylläreitä ei pukkaa, on se perjantaina iltapäivällä ohi. Tosin kone aloitti heti maanantain kiukuttelemalla, joten yllärin mahdollisuus senkin johdosta on olemassa. Noi koneet kyllä kiukkuaa yllättävän paljon ja sädehoito on sen takia aika epävarmaa touhua. Maanantai-illan ajat olivat normaalisti sen about tunnin myöhässä. Toivottavasti kestäis nyt tämän viikkoa kone läjässä, niin saisi homman maaliin.

Suu on ihan okei, eli saan omatoimisesti alas vellit ja puurot. Kipulääkityksenä riittää pelkkä 50 fentanyylilaastari ja kielestä enää oikea sivusta on kipeänä. Enemmän juuri nyt vaivaa tuo vuotava nenä. Se vuotaa siis verta ja on sivuoire sädehoidosta. Säteet osuvat myös nenän alueelle kuivattaen limakalvot. Ei se nyt valtoimenaan vuoda, mutta aina kun niistää, niin silloin alkaa valuttamaan. Ja pakko on välillä niistää, muuten ei happi kulje. Ruiskin sinne kosteuttavaa tavaraa, mutta en ole huomannut silläkään olevan mitään vaikutusta.

Huomenna olisi kirralla laskimoportin poisto ja perjantaina ennen viimeistä sädehoitoa lähtisi tuo kipsikin kävelemään. Nyt olen jättänyt jo kepit pois, mutta linkkaamatta en pysty kävelemään. Ei, vaikka miten yrittäisi. Ehkä se siitä, kun saa tuon kipsin veks. Autoa sentään pystyn jo ajamaan.


t. Madratios

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Lomalla

Lähtihän se suu lopulta paranemaan. Toissapäivänä alkoi nuo valkeat peitteet irtoilemaan ja siitä ne on pikkuhiljaa sieltä täältä pois varisseet. Enää on jäljellä läikkiä siellä täällä. Kieli tosin vieläkään ei ole kivuton, mutta nyt saan taas vellejä ja puuroa alas. Painoa on sellaisen 75kg, eli on tässä rumbassa sen kuutisen kiloa alas tullut, ollen siis kaikkiaan 18kg vähemmän kuin hoitojen alkaessa.

Pari päivää sitten aloitettiin vieroittaminen kiputipasta ja vuorokausiannosta pienennettiin jatkuvasti. Ensin 70mg:sta 50mg:aan ja siitä vielä 20mg:aan ennen irroitusta. Nyt on enää 50 mikrogrammaa tunnissa annosteleva laastari.

Kahdeksan päivää sairaalassa vierähti, mutta nyt pääsin vihdoin lomille. Takaisin joudun menemään maanantaina, koska silloin on tarkoitus aloittaa sädehoito, mutta lääkäri ilmeisesti haluaa tutkia tuon suun ennen aloitusta. Lisäksi siinä on vielä labraa ja sen sellaista.

Sain sellaisen käsityksen, että mulle ei ensi viikolle ole nyt varattuja aikoja tuonne sädehoitoon, joten voi tulla melkoista säätämistä. Toivottavasti jaksaa vielä venyä, koska odottelua lienee luvassa. Tosin vähän kiukuttaa, että miksi sinne ei niitä valmiiksi voitu varata. Muutenkin on kiireinen viikko tulossa, kun keskiviikkona poistellaan porttia ja perjantaina tutkitaan jalkaa. Silloin pitäisi saada kipsikin pois ja jos kaikki ajallaan, loppua myös sädehoitojen.


t. Madratios

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Suonet ei kestä

Heräsin neljältä aamuyöllä annostelulaitteiden huutoon. Tätä johtoviidakkoa kun tässä ympärillä riittää riittää, niin hieman ärtyneenä laittelin valoja päälle ja yritin samalla katsoa miksi ne huutaa. Huomasin siinä samalla, että käteen hieman sattuu. Valot päälle saatuani totesin molempien herjaavan painehälytystä ja käden olevan epämääräisen muotoinen, joten suonihan sieltä oli pettänyt ja tavarat kudoksessa.

Olikin jo toinen kerta tälle reissulle. Ensimmäinen kanyyli kesti neljä päivää ja tämä toinen puolitoista. Voi portti minkä teit, kun näin loppumetreillä hajosit. Sulle olisi ollut nyt käyttöä. Ja on muuten petollista tuo särkylääke, kun normaalisti melko kivulias kudokseen tunkeutuminen ei juurikaan edes kipuile.

Suun osalta tilanne ei ole muuttunut yhtään. En oikeastaan edes jännitä, että pääsenkö juhannukseksi kotiin. Lähinnä jännittää, että onko tuo suu maanantaiksi yhtään parempi. Vähän epäilyttää.


t. Madratios


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Se vaan ei parane

Viides päivä sairaalassa. Melkein toivoisi pilvistä ja viileää päivää, koska aurinkoisena päivänä huoneesta tulee todella kuuma. Aurinko nousee ikkunoiden puolelta ja vaikka pitäisi sälekaihtimet jatkuvasti kiinni, niin kuuma on silti.

Mikähän tuossa suussa on vikana, kun ei osoita mitään paranemisen merkkejä? Jouduttiin menemään takaisin tiputettavaan särkylääkkeeseen, kun olo kävi sietämättömäksi pelkän laastarin kanssa. Suu oli kuin tulessa ja ei tehnyt mieli puhua lausettakaan.

Kuumeilu tuntuu ainakin toistaiseksi asettautuneen, vaikka eilisissä labroissa CRP olikin kohonnut arvoon 45. Tänään lääkärinkierrolla sitä ei oltu vielä vastailtu, enkä ole jaksanut sen perään kyselläkään. Voimaton paska olo kuitenkin on. Päähän koskee. Särkylääkkeiden palautus entiselleen auttoi taas kipuun, mutta muuten olo on jotenkin huono. Voi tietysti johtua tästä kuumuudestakin.

Alkaa vähän tuntua siltä, että jos nyt ei ala ihmeitä tuolla suussa tänään ja huomenna tapahtua, niin se menee juhannus täällä.


t, Madratios

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Tauko

Niinhän se vaan tuli lääkäriltä tieto, että tauolle joudun. Tällä viikolla ei siis sädetyksiä tule. Ei ole mitkään iloiset fiilikset, koska tilastollisesti tämä sytohoitojen jatkoksi annettu sädetys on tärkeä osa sarkooman hoitotuloksia uusintariskin kannalta. Yhden-kahden päivän tauot eivät juurikaan hoitotuloksiin vaikuta, mutta tällainen pidempi tauko tuo jälleen ne omat prosenttinsa peliin mukaan.

Olisin ollut valmis riutumaan ja ottamaan ne säteet vaikka väkisin, mutta ei se nyt vaan millään onnistunut. Tässä mennään vielä koko ajan niillä rajoilla, että iskeekö jokin infektiokin päälle. Lämpötila seilailee. Suukaan ei juurikaan ole parempi, vaikka nyt tuosta suoneen annettavasta kipulääkkeestä yritetään eroon ja jatketaan laastarilla.

Todennäköisesti ennen juhannusta kuitenkin pääsen täältä pois, jos nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu. Sädetys jatkuu siis juhannuksen jälkeen ja ilmeisesti siis sen 2*päivässä. Porttileikkauskin yritetään sinne väliin ujuttaa.

Ei tämä siis lopu koskaan. Deadline siirtyy ja siirtyy ja nyt ei enää hoitojakaan saada annettua. Korpeaa kyllä ja syvältä. Saataa jopa kohta paikkoja alkaa hajoilemaan.


t. Madratios

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Nesteytys jatkuu

Kirvesniemen Harri aka. Hartsa kertoi oikeudessa saaneensa nesteytyksestä lisää puhtia suorituskykyyn. Hyvät on olleet nesteet, koska mulle se tuo ainoastaan jatkuvan kusihädän. No ehkä  mun yleisolo on hieman kohentunut, mutta se voi olla kipulääkkeidenkin ansiota.

Täällä siis ollaan edelleen ja näillä näkymin ollaan jatkossakin. Päivystävä lääkäri oli sosiaalisesti hieman haastava tapaus ja informaatiota joutui hitusen nyhtämään, mutta jos nyt oikein ymmärsin, niin tulevan viikon hoidot kävisin osastolta käsin. Tuo kipulääkitys lienee siihen syynä, koska sitä on tietysti kotona hankala suun kautta annostella. Se, että onko hoidot yksi vai kaksi kertaa päivässä jäi usvan peittoon.

Kuume nousi aamulla melkoista kyytiä 39:n tietämiin ja se aiheutti aika pahan kylmähorkan päälle. Pelkäsin, että hampaat lohkeaa kun kalisi niin paljon. Sen takia aamulla napattiin suonesta veriviljelyt, jotka eivät ainakaan vielä paljastaneet mitään hälyttävää. CRP oli jopa perjantaisesta laskenut, vaikka eihän se välttämättä infektiossa heti nousekaan. Nyt kuitenkin jo hikoiluttaa, koska suoneen tuikattu panadol lähti vaikuttamaan aika nopeaan.

Suu on siis vieläkin aika ilkeän näköinen ja joka päivä annetut hiiva-antibiootit ei ainakaan vielä ole tuonut tilanteeseen helpotusta. Lääkärikin yritti ontuvasti tsempata, että suu kyllä paranee hoidon loputtuta nopeasti. Olisi tehnyt mieli saivarrella, että ei se ainakaan kolmessa päivässä parane yhtään...

Jos kuitenkin jotain positiivista, niin lääkitys on kohdillaan. Ja vaikka se varmasti myös tietää vieroitusoireita, niin saan ainakin nukuttua.


t. Madratios


perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tiputukseen

Tämän päivän hoidot jäi sitten väliin, kun lääkäri passitti aamuhoidosta suoraan osastolle tiputukseen. Nestehukka on päällä ja nesteytyksen lisäksi saan antbiootit tuohon suun todella pahaan hiivatulehdukseen. Kipulääkitystä on myös helpompi täällä osastolla fiksailla kuntoon nyt, kun tuo laastari on riittämättömäksi osoittautunut. Yksin kokeillessa on siis tuo kuoleman riski opioidella olemassa, kun hengityslamaa tuppaavat aiheuttamaan. Ja kyllä sen huomaa, että nukahtessa on aika kevyt hengitys. Samalla tavalla sitä tietysti sairaalassakin kuolee, mutta täällä tosin on elvytystaitoista sakkia paikalla.

Sädehoitoja yritetään jatkaa heti alkuviikosta, jos suinkin vain pystytään. Se voi olla, että loput tosiaan tulee kerran päivässä, kuten taisin jo aikaisemmin mainitakin. Vähän kyllä epäilyttää, mutta jospa ne antibiootit ja nesteytys tekisi ihmeitä.

Ja kun tämä ei jo muutenkin olisi totaalinen farssi, niin kyllähän se tuo nykyinenkin laskimoportti on tukossa. Se oli sen 6 viikkoa käyttämättä, eikä enää vedä. Ei ainakaan poistoleikkausta tarvitse filosofiselta kannalta miettiä, mutta onhan tämä jotain täysin käsittämätöntä.

Tää on taas niinkö jotain leffaa kattelis itsestään.



t. Madratios


torstai 13. kesäkuuta 2013

Pahenee pahenee

Sinne meni puhekyky. Jatkuva kova polte ja kielen kärkeen levinnyt veresliha sekä rakkulat vaikuttavat näköjään niin, että on mieluummin hiljaa kuin sönköttää epämääräisesti. Jos jonkun lauseen saa sanottua, niin ärrävika ja ässävika loistaa läsnäolollaan. Muutenkin se tosiaan on melkoista sössötystä. Ja puhuminen myös siis sattuu melkolailla juurikin tuohon kielen kärkeen.

Aamulla lääkäri taas tutkii suuta ja mietitään, että miten tässä vai eikö mitenkään. Vaikka tuo laastari pitäisi olla aika rajua kamaa, niin tätä kipua se ei ainakaan vie pois. Otin jo pahimpana hetkenä kylkeen myös oxynormia, joka veti olon sellaiseksi, että sain muutaman tunnin nukuttua. Jännittää aina nuo opioidit, kun ne vaikuttaa jonkin verran hengitykseen, että herääkö sitä enää. Tosin näihin kipuihin ei juurikaan olisi välittänyt edes herätä.

Edellisen pillerin vaikutus loppui jo, joten nyt otin uutta ja kohta taas unten maille. En tiedä selviääkö tästä täysijärkisenä, vaikka on tullut jos jonkilaista koettua. Kyllä tämä tuli niin takavasemmalta ja meni aika kirkkaasti kärkeen.


t. Madratios

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Särkylääkkeet vaihtoon

Ei voi ainakaan sanoa, että mun kohdalla sädehoito mitenkään tasaisen tylsää olisi. Kipu on pahentunut sen verran paljon, että tänään se oikein herätti minut. Se on muuten makiaa herätä kirvelevään kipuun! Se ei mikään seesteinen aamuherätys ole.

Aamuhoidon jälkeen lääkäri kävi taas suuta tiirailemassa ja vaihtoi mun kipulääkitykseen vieläkin miehisempään. Nyt on sitten Durogesic laastari olkavarressa tuomassa tuota todella voimakasta opioidia 25 mikrogrammaa tunnissa kroppaan. Vielä ei tosin vaikuta mitään, mutta lääkäri sanoikin vaikutuksen alkavan ensimmäisen laastarin kohdalla noin 12 tuntia laittamisesta. Kolmisen vuorokautta tuollainen yksi laastari kestää, jonka jälkeen se vaihdetaan.

Nopeasti tuota ainetta googlettelin ja mikäs muukaan, kuin päihdelinkki sieltä vastaan tuli. Jopa ammattilaiset pelkää tuota kyseistä tavaraa, joten kai se vahvaa lienee. Saa nähdä miten tuo lähtee tehoamaan.

Tänään ei mennyt smoothiekaan enää alas. Nyt uppoaa ainoastaan proteiinipirtelö pillillä, kun sen pillin survoo mahdollisimman lähelle kurkkua. Kieli on sen verran enemmän vereslihalla, että jostain syystä tuo puudutusgeelikään ei enää siihen auta.

Kyllä tää nyt vähän näyttää siltä, että taitaa väkisin tulla tauko. Sitä se lääkärikin vähän meinas. Yritetään nyt kuitenkin kiukulla runttaa tuonne perjantaihin asti. Silloin alkaa booster, joka käsittääkseni meinaa sädetyskentän pienennystä. Sitä olisi kahdeksan kertaa ja voi olla, että se tuleekin tauon jälkeen kerran päivässä. Tätä menoa tää perkeleen hoito kestää sinne elokuulle asti. Se siitä kesälomailusta.

Juuri tällä hetkellä siis vähän mustenee.



t. Madratios

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Laskimoportin poisto

Kyselin sädehoidon puoliväkontrollissa lähetettä laskimoportin poistoon. Ilman napinoita lääkäri lupasi sellaisen tehdä ja pari päivää siitä kirralta jo soitettiinkin. Ajan sain 26.6, eli tulee mukavasti hoitojen loppumisen jälkeen. Olin ajatellut, että jos ei onnistu tuolla kyseisellä viikolla, niin sitten saa poisto odottaa syksyyn. Tokihan sitä haavaa joutuu nyt heinäkuun alun parantelemaan, mutta luulisin kuitenkin, että prätkällä pystyy tikkienkin kanssa ajamaan :)

Joku saattaa ajatella, että miksi poistatan sen jo nyt. Mä en yksinkertaisesti voi elää niin, että varautuisin uusimiseen mitenkään. Se ei mun mielestä ole elämisen arvoista elämää. Syöpähoidoista muistuttamisen lisäksi portti myöskin häiritsee elämää. Oikealla kyljellä nukkuessa se alkaa kirvelemään ja erityisesti urheillessa se haittaa todella paljon. Portin kanssa ei saisi kurotella ja venyttää rintaa. Lisäksi, kun se tuossa nahkan alla on, niin sitä joutuu fyysisestikin varomaan. Ei sellaisesta urheilusta tule mun maailmassa mitään. Äkkiä pois vaan.

Olen kuullut tapauksista, jossa hoitohenkilökunta on maanitellut potilaita pitämään portin. Näen siinä yhtä vähän järkeä kuin siinä, että portin laittoa suositellaan vasta sitten, kun suonet on jo menneet huonoksi. On varoiteltu, että ei saa uudelleen laitettua ym. Utopistista. No kyllä sen saa. Minullekin se on jo kertaalleen uudellen laitettu. Minulle onneksi sanottiin vain, että pidetään sen aikaa, jos sattuisi viimeisen syton jälkeen jotain infektioita tulemaan.

Mutta eletään nyt kuitenkin niin, että ei uusisi. Siihen liittyen allekirjoitin tänään tuon mainostamani työsopimuksen. Kieltämättä joutuu olemaan vähän ylpeä itsestään, että vielä tuollaisen rutistin tässä sivussa. Olen innoissani tulevasta syksystä ja tuntuu, että löysin todella mieleistä tekemistä. Ja lisäksi nyt saa rauhassa keskittyä toipumiseen, kun on syksyä varten kaikki sovittuna.

Ennen toipumista kuitenkin vielä 6,5 päivää säteitä. Olleet varsinkin nuo ilta-ajat aika pahasti myöhässä, kun yksi sädehoitokone meni särki. Ne potilaat hoidetaan muilla koneilla. Eilen odotin aamulla 30min ja illalla 2,5h. Tänään oli enää 1,5h myöhässä ajat. Joutuu tuon takia ottamaan särkylääkkeet mukaan hoitokerroille. Ikävä fiilis, jos loppuu vaiktus siinä odotellessa. Päiväannos on nyt sellaiset 40mg Oxynormia + panacodia 2 tablettia kolme kertaa päivässä. Ikävän paljon joutuu napsimaan, mutta eipä ole vaihtoehtoja. Mitään ruokintaletkua en suostu laitattamaan ja varmaan siltikin noita joutuisi kiskomaan.



t. Madratios




Suu kaksi viikkoa sädehoidon aloittamisen jälkeen

Aamuisen hoidon jälkeen kävin hakemassa apteekista hieman lisää herkkuja, että selviää huomiseen. Mukaan tarttui isot paketilliset panacodia ja oxynormeja. Ei ole yksinkertaisesti vaihtoehtoja. Lääkäri kurkkasi suuhun ja säpsähti hieman. Sanoi, että pitää vetää panacodeja pohjalle ja oxyja siihen päälle tarpeen mukaan. Ja pakko niitä on ottaakin, muuten ei pysty olemaan. Puhuminen ei onnistu ilman.

Ehkä kuva valoittaa asiaa hieman.

Limakalvovauriot kahden sädehoitoviikon jälkeen. Kirvelee!

Tuota on siis suu täynnä. Kieli vereslihalla ja ikenet kivan valkoiset. Lääkäri väläytti myös hoidon tauottamista, mutta sönkkäsin väliin, että ei missään nimessä. Ei tätä halua enää yhtään pidemmälle venyttää.


t. Madratios

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Uutta viikkoa kehiin vaan

Suu on pahentunut viikonlopun aikana siihen pisteeseen, että jouduin turvautumaan oxynormeihin. Se näyttääkin aika hurjalta ja nyt ravinto koostuu protskupirtelöstä, jogurtista ja puurosta. Puudutteen kera tietysti. Puhuminen on vaikeaa ja suu ei enää aukea kauhean suureksi. Oxynormit onneksi auttaa, mutta jättävät samalla vaikutuksen lakattua kivan jälkipäänsäryn.

Nokkakin on vuotanut tuota suonissa virtaavaa 10kk myrkytettyä punaista litkua koko viikonlopun, vaikka perjantaina vihdoin sain lopettaa mahaan piikitettävän verenohennuslääkityksen. Vessakäynnit helpottuivat heti, mutta nenä tykkää kyllä vuotaa. Sitten kun sen saa asettumaan, on se niin tukossa, että pakko jossain vaiheessa niistää ja taas alkaa vuotaminen. Voihan tuo tietysti johtua tästä sädehoidostakin. Ei ole tainnut nimittäin nokka vuotaa kertaakaan ennen tätä näiden syöpähoitojen aikana.

Huhheijaa. En tiedä millä höyryillä tässä näitä viimeisiä viedään, mutta kyllähän nuo minuutit näköjään kuluu. Perjantaina ajattelin, että ei tästä viikonlopusta selviä, mutta niin se vaan huomenna jatkuu solariumissa käynti. On meinaan toinen puoli naamasta vähän ruskettunut... Toivottavasti ei ala nokka siellä maskin alla vuotamaan, niin ei tukehdu siihen sitten. Se olisi aika ironista.

Mä olen käyttänyt oikeastaan koko viikonlopun pohtiessani työjuttuja. Kävi niin hassusti, että mulla on nyt kaksi työtarjousta pöydällä ja kolmaskin vielä auki, joka tosin näyttää vähän siltä, että sieltä ei päätös tähän junaan kerkeä. Rahat on kuitenkin turvattava ja syksy saatava sovittua, koska sairasloma loppuu elokuun loppuun ja tuon hoitoja edeltäneen startup-seikkailun tuloksena mun viimeisen 40 viikon ansiot ovat niin pienet, että työttömyyskassasta ei edes vuokrarahoja saisi.

No sitä ei nyt onneksi tarvitse miettiä, mutta vaikea päätös kyllä kaikkiaan. Teen siis yleisesti ottaen duunikseni myyntihommia. Yritysten välistä kaupankäyntiä. Mun vahvuudet ei todellakaan olleet insinöörinä, vaikka elämästäni 8 vuotta erään teknisen alan opiskeluun käytinkin. Tai no, kyllä mä sielläkin pärjäsin, mutta se ei ollut intohimo.

Nämä kaksi työtarjousta ovat siis myyntiduunia molemmat, mutta luoneeltaan täysin erilaisia. Eri toimialat, yritykset eri vaiheessa, erilaiset kulttuurit ja melko erilaiset palkkausmallitkin. Yritän nyt kovasti seurata intuitiota ja järkeäkin olen yrittänyt päätöksentekoprosessiin yhdistää. Katsotaan mihin se johtaa, mutta tulipahan löydettyä duuni näin syöpäläisenä ja sinälläänhän tämä on minun kannalta positiivinen ongelma. Toiseen paikkaan kävin muuten neljässä haastattelussa...

Kohtahan sen näkee missä paperissa se oma nimi on. Ei puutu taas small talkin aihetta, kun ensin yritän sepustaa miksi en hymyile suun ollessa kipeä ja miksi minulla on tällainen orastava norjalaisen valkea samettinen karvoitus höystettynä osittain tummilla kulmakarvoilla.


t. Madratios

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kipeä suu vol. 2

Hitusen pelottaa, että tätä sädetystä jatkuu vielä reippaasti yli viikon. Suu on nimittäin eiliseen verrattuna todella paljon kipeämpi. Kuvassa näkyviä inhoja mollukoita on suussa aika paljon. Sädetyspuolen ylähampaiden ikenistö varsinkin on aika hurjan näköinen. Yritin napata kuvaakin, mutta eihän se tuolla puhelimella onnistunut. Verestävän punainen valkeilla rakoilla höystettynä. Samaa on kielen oikealla sivustalla ja alahuulessa. Lisäksi kaikenmoisia vaaleita peitteitä siellä täällä. Nam.

Kuvassa muuten näkyy myös tuo mun sytoparta :) Pikkasen oli pigmentti tummempi ennen hoitoja...


Sädehoidon aiheuttamia limakalvovaurioita ylähuulessa

Keskiviikkona tilaamani Episil suihke saapui tänään. Kokeilin heti suihkutella sitä suuhun ja kyllä se ihan okei tuntui noihin huuliin jeesaavan. Vedin kokeeksi yhden proteiinijuoman ja kieltä se ei tuokaan kivuttomaksi tilkitse. Pitää testailla lisää, että onko tuo tilaamisen arvoista tavaraa, jos joku muukin näitä samoja oireita joutuu kokemaan. 

Limakalvovauriot on varmaankin se vittumaisin näistä syöpähoitojen sivareista.


t. Madratios


torstai 6. kesäkuuta 2013

Kipeä suu

Tällä kokemuksen syvällä rintaäänellä voinen jo todeta, että ei ole olemassa sellaista, kuin kevyt tai helppo syöpähoito. Ei myöskään ole olemassa "yksilöllisiä" sivuvaikutuksia. Jos ne siellä listassa on, niin kyllä ne myös tulee. Ellei sitten ihan erikseen harvinaiseksi ole satuttu listaamaan. Vedän seuraavaa lekuria dunkkuun, jos alkaa "mahdollisista" sivareista puhumaan. Kannattaisi sanoa suoraan, että ne kaikki listan sivarit tulee. Aina. Ja jos tuurilla ei joku satu osumaan, niin siitä voi sitten olla onnellinen.

Suu on siis kipeä ja etenkin kieli ja huulet. Ikenet ei niinkään, mutta on noissakin jo huumorin kannalta taas tekemistä. Puuroa ja velliä saa vielä alas ihan okei, mutta makuaisti on aika turtunut. Ei siis tule enää mitään suuria makuelämyksiä. Ärtymystä ei helpota tieto siitä, että tämä tuskin korjaantuu ihan äkkiä. Hoitojen loppumista ei siis ainakaan skumpalla juhlita.

Jos jotain positiivista, niin kulmakarvoissa näkyy merkkejä omasta väristä! Jes! Sinne niiden ensimmäisten "omien" karvojen pitääkin tulla. Ei ne nyt vielä ole, kuin ehkä puoli milliä pitkät ja muutama hassu haiven, mutta kuitenkin. Muualla on tuollaista väritöntä sytokiharaa, joka on muutaman millin pituista. Huvittavan näköistä, kun on myös parta on samanlaista tavaraa. Päälaki ei mikään tuuhein ole, ja kun tuo vielä vähän kasvaa, niin sen kyllä joutuu ajelemaan pois. Muuten se näyttää kyllä niin jäätävän rumalta :) 

Tilasin muuten suuta varten jäätävän kallista episiliä, joka siis maksaa 50€ pullo! Varmasti jotain kusetuslitkua, mutta sitä tuolta osastolta suositeltiin. Kaikki tähänastiset suulitkut ovat olleen käytännössä hyödyttömiä, mutta kokeillaan nyt tuokin. Jos se edes vähän jeesaisi, niin ei olisi taas tuo psyyke niin kovilla...


t. Madratios


tiistai 4. kesäkuuta 2013

Viikko 2

Helteet ne vaan jatkuu, eikä persehielle näy loppua. No on tämä puolivaraus edes vähän elämää helpottanut, mutta kyllä ei sitä vieläkään kauhean aktiivinen tule oltua. Toivottavasti jatkuu tällaiset jaksot läpi kesän, niin niistä jollain tapaa pystyisi jopa nauttimaan. Nyt tuota naamavärkkiä kun joutuu auringolta sädehoidon aikana suojailemaan.

Sädehoidothan jatkui tällä viikolla normaalisti, paitsi eilen aamulla oli mun hoitokone hajonnut. Niinhän siinä sitten kävi, että aamun hoito parin tunnin venailun jälkeen peruttiin ja siirrettiin sinne loppuupäähän. Toivottavasti pysyy nuo vehkeet nyt läjässä, niin ei veny hoito juhannuksen yli.

Ensimmäisen viikon aikana en oikeastaan huomannut mitään sivareita tulleen, paitsi jonkinlaisen väsymyksen. Siitä nyt taas on hankala sanoa, että johtuuko se sädehoidosta vai jostain muusta.

Viikonlopun aikana rasvailin naamaa ahkeraan ja jotain pientä arkuutta siinä pinnassa tuntuu, mutta isommin ei ole vielä palanut. Myöskään suun puolella ei vielä mitään isompaa ole havaittavissa. Ehkä jotain pientä arkuutta jossain kohtaa ikeniä, mutta ei mitään silminnähtävää kuitenkaan.


t. Madratios