keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vihdoin unta

En tiedä kauanko tätä blogia jaksaa enää rustailla. Kai näilläkin jokin elinkaari on :) Postaillaan nyt vielä jotain, kun löyhästi tautiin liittyvää asiaa on.

Kuntoutuminen etenee pikkuhiljaa. Maanantaina sain tikit rintalihan kohdilta pois ja tänään ajattelin mennä hakemaan salikortin. Siitä se lähtee kuntouttaminen. Sytoista on siis se parisen kuukautta ja sädehoidon loppumisesta vajaa pari viikkoa.

Vielä siellä salilla treenaaminen ei tietenkään täysipainoisesti tule onnistumaan, mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin sovelletaan sen aikaa kun tarvis. Hyvä kuntoutella tuota nilkkaakin painojen kanssa. Antaa varmasti nopeaa vastetta ja stepperi + kuntopyörä on tässä vaiheessa hyviä välineitä aerobisen kunnon nostamiseen, kun juokseminen ei vielä onnistu. Kävely kuitenkin lähes normaalisti jo menee.

Ja kyllä se nilkka taipuu prätkäilyynkin ihan hyvin. 500km on tullut suhailtua. Varovasti tietenkin. Edes polvi ei ole maassa käynyt.


Ajohousu-ostoksille menossa. Nahkaa tuli.

Naama heloittaa vielä jonkin verran ja on edelleen sädehoitoalueelta turvonnut. Ehkä se punotus on jonkin verran vähentynyt ja osittaista nahkan irtoiluakin olen rasvaillessa havainnut. Siinä ei siis isoja muutoksia.

Isoin haaste on kuitenkin ollut nukkuminen. Torstain jälkeen, jolloin fentanyylin jätin pois, en saanut unta viiteen yöhön. Pari ensimmäistä yötä meni satunnaisilla torkahteluilla, mutta sitä seuraavat kolme yötä meni käytännössä kokonaan valvoessa. Toissayönä kävin hakemassa apteekista melatoniiniä puoli neljän aikaan :) Sekään ei sitten siihen hetkeen auttanut, mutta annoin aineelle vielä eilen mahdollisuuden ja lopulta mä nukahdin. Huh. Alkoi jo vähän hermoa kiristää.

Postauksia ei siis varmaankaan hirveällä tahdilla ole tulossa. Varmaankin kuitenkin tietyn aikavälein jotain etenemisjuttuja kirjoittelen. Ehkä niistäkin joku jotain hyötyy. Kommentit ja yhteydenotot (madratios@gmail.com) tulee kuitenkin mulle heti tietoon, joten jos jollakulla jotain kysymyksiä sattuu mielessään olemaan, niin saa ottaa yhteyttä.


t. Madratios

3 kommenttia:

  1. Juu älä kokonaan vaan lopeta! Liki päivittäin käyn kurkkaamassa, josko olis uutta päivitystä...
    Melatoninin hyöty ei tule välttämättä (käsittääkseni) ihan heti esiin. Tärkeää, että sitä ottaa säännöllisesti ja aina (suht) samaan aikaan. Näin toimien jos ei pariin viikkoon mitään vaikutusta, saat luovuttaa.
    Toivon, että kuntoutuminen etenee ja pystyt nauttimaan kesästä! (=ihmisen parasta aikaa)

    VastaaPoista
  2. Kiva on kuulla tällaisiakin kuulumisia. Kirjoitat niin hauskasti, että on ollut jotenkin koukuttavaa seurata blogiasi. Toivon kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

    VastaaPoista
  3. Minäkin toivon, että jaksat kirjoitella, vaikka elämä nyt muuttuukin ihan toiseen suuntaan. Sairaus takana, ihana tavallinen elämä edesssä! Iloa ja aurinkoa kesääsi!

    VastaaPoista