maanantai 24. helmikuuta 2014

Uusintaepäily ja kontrollit

Tuota alkuperäisen kasvaimen paikkaa tulee aina välillä sormella tökittyä. Sitä ei jotenkin sen kummemmin ajattele, mutta ohimennen kuitenkin aina kokeilee, että ei mitään normaalista poikkeavaa ilmene. Eikä tähän asti ole ollutkaan mitään, paitsi parisen viikkoa sitten, jolloin sormi osui alkuperäisen kasvaimen kohdalla olevaan pieneen pattiin. Huonosti hahmotettava ja ehkä halkaisijaltana maksimissaan noin 5mm., mutta kuitenkin selkeä patti.

Ensin luulin tunteneeni väärin, mutta vähän aikaa paineltuani löysin sen joka kerta. Ei sellaista siellä aikaisemmin ollut, joten jotain uutta sinne oli kasvanut. Totta kai sitä mielessään tuossa kohtaa manaa koko homman ja edes täysin rationaalisesti ajateltuna ja rauhoittuneena en keksinyt mitä muuta se voisi olla kuin uusi kasvain.

Alkuun en kertonut kenellekään löydöksestäni, koska ajattelin kontrollien olevan kuitenkin kohtapuoliin tulossa. Kelasin, että ei sillä ole mitään väliä todetaanko se viikko tai kaksi myöhemmin. Eikä sitä halua muillekaan hirveämmin epätietoisuuttaan jakaa, joten pari päivää mietin asiaa keskenäni ja kerroin sitten avopuolisolle sekä parille kaverille. Mutsin ja faijan kuitenkin säästin aiheelta, etteivät turhaan murehdi (sorry...). Arkea kuitenkin jatkoin ihan normaalisti, mutta lopulta lähestyvä tatuointiprojekti pakotti ottamaan yhteyttä myös syöpikselle.

Eihän se mikään yllätys ollut, että sieltä järjestyi nopea vastaanottoaika ja lääkärikin oli aika huolestuneen oloinen. Kysyin, mitä muuta se voisi olla kuin uusi kasvain? Ei osannut vastata, mutta sanoi vaihtoehtojen olevan toki vähissä. Yhtenä vaihtoehtona väläytti arpikudosta, mutta epäili ääneen, ettei se välttämättä kasvaisi enää näin myöhään sädehoidon jälkeen. Vähän se tietysti ns. Kyrsi, mutta yllättävän hyvin mä pysyin kasassa. Sen pienen hetken sitä tuli kriiseiltyä, mutta sitten jälleen sisäisti sen olevan asia, johon ei voi vaikuttaa. Ja jos ei voi vaikuttaa, niin eipä sen murehtiminen mihinkään johda.

Lääkäri kuitenkin laittoi minut peruuttamaan tatuointiajan ennen kuin asia olisi selvinnyt. Harmitti, koska oli niin hieno kuva tulossa :) Älytöntä sinänsä, että tuollainen harmittaa eniten. 

Ensimmäisenä kävin ultrassa, joka yllättäen ei antanutkaan viitteitä koostumuksensa olevan kasvainta. Eihän se tietenkään tarkka tulos ole, enkä kyseiseen ultralääkäriin edes luottanut, mutta halusin kuitenkin olla varovaisen optimistinen. Siitä jatkettiin sitten näillä perustutkimuksilla, eli keuhkokuvat, magneetti ja verikokeet.

Sarkoomalääkärit oli kaikki viime viikolla Talmassa laskettelemassa, enkä sieltä mitään tietoja silloin saanut, joten pyysin soittamaan, kunhan lumikenkäkävelyiltään kerkeävät. Tänään sieltä lopulta pirauteltiin ja tosiaan siellä ei nyt mitään syöpää tällä kertaa ole. Huh! Melkoinen väistö, sanoisin. 

Se siis todella on arpikudosta, mikä sinne on kasvanut. Voi ne todennäköisyydet siis joskus toimia tähänkin suuntaan.

Tosin toinen huolenaihe verikokeissa näkyi, koska jokin arvo (fosfaatti?) oli jatkanut elokuuhun verrattuna nousuaan, ollen kai jo melko korkealla kaikkiaan. Sitä ruetaan nyt kontrolloimaan tiheämmin ja seuraavan kerran jo heti maaliskuussa. Ilmeisesti tuo on jokin luustoon tai maksaan liittyvä arvo ja jos nyt oikein taas ymmärsin, niin vähän siellä nyt pelätään, että olisiko siellä luustossa jotain tähän päätautiin liittyvää kuitenkin. Tosin arveli, että toukokuun nilkkaleikkauskin saattaisi sitä arvoa selittää. 

Minähän en näistä mitään ymmärrä, mutta äkkiseltään tuntuu oudolta, että voisiko se muka niin pitkään vaikuttaa? Googlaus tuotti mielenkiintoisia tuloksia aina munuaisten vajaatoiminnasta kaikennäköiseen muuhunkin mukavaan, joten päätin jättää asian pohdiskelun muille.

Ei ole kuitenkaan hirveämmin juhlainen olo, koska se tuli hoidettua viikonloppuna jo etukäteen. Ja näin vanhana siitä juhlimisestä näköjään joutuu palautumaan useamman päivän. Ihan vaan vinkkinä, että jos perheessä on syöpäläinen tai olet itse, niin älä heitä ylimääräisiä pahoinvoinniestolääkkeitä menemään. Ovat varsin hyödyllisiä dagen efteriä vietettäessä...


t. Madratios.

9 kommenttia:

  1. Voi jessus, noi on kamalia hetkiä... Ja vaikkei sille mitään murehtimalla voi, niin siltikin. Kyllä se syö miestä ja naistakin. Hyvä kuitenkin, ettei nyt tullut lonkalta mitään shaibaa. Ja hyvä, että seuraavat tiheään, niin ei tarvitse turhaan pähkäillä epätietoisuudessa.

    Tervettä keväänjatkoa !

    VastaaPoista
  2. Kurja kuulla näistä epäilyttävistä jutuista! Onneksi kasvaimen kohdalla ollut löydös osoittautui arpikudokseksi.

    Voin rehellisesti sanoa tietäväni tunteen, joka valtaa mielen sairauden uusimisepäilyissä, koska olen itsekin pitkän seurantajakson aikana kokenut saman. Ja aina se googlettaminen ei ole hyvä juttu...

    Voimia ja positiivista mieltä!

    VastaaPoista
  3. Jessus, taisin lukea koko postauksen hengittämättä kertaakaan. Toivottavasti kaikki kääntyy jälleen sinne aurinkoiseen suuntaan - tsempit täältä!

    VastaaPoista
  4. Voihan nyt hemmetti mitä uutisia. Toivottavasti fosfaattiarvon kohollaolo johtuisi siitä nilkkaleikkauksesta eikä syövänperkeleen uusimisesta. Tsemppiä! Erityisen harmillista että tatuointiaika piti siirtää, mutta first things first ja terveys ennen kaikkea. Jos oikein pahasti ***ttaa, suosittelen kuuntelemaan vaikkapa Iiwanajulman uusinta levyä tai jotain vastaavaa agressiivista mättöä, jonka tahtiin voi moshata ja raivota pahimmat pelot ja angstit pois.

    Mahtaisikohan äiti diilata minulle omia Zofraneitaan tai Primperanejaan darralääkkeeksi tarvittaessa jos oikein kauniisti pyytäisin...

    Merkkiä siis jätän taas kerran, sillä mielestäni se on ihan kohteliasta kun lukee näinkin henkilökohtaisesta aiheesta kirjoitettua blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tässä nyt mitään hätää sinänsä. Kohta tulee uudet testit ja sitten varmaan päätetään, että onko aihetta skannailla noita luita.

      Varovasti sitten sen primperanin kanssa. Tiedän itseni lisäksi yhden toisenkin, jolla se toi melko ikävät sivarit. Sellainen kuuden tunnin epämiellyttävä levoton olo olis aika myrkkyä darrassa :)

      Poista
    2. Ja kuvaprojektikin alkaa huomenna...

      Poista
    3. Kansa vaatii kuvaa tatuaatiosta. x) Mutta hyvähän se on että kaikki mahdollinen tutkitaan.

      Enpäs tiennytkään että Primperan voi aiheuttaa levotonta oloa. o.O Ehkä se ei olekaan sitten hyvä lääke dagen efteriin, tosin eipä sillä että noista olisi viime aikoina pahemmin tarvinnut kärsiä kun menojalkaa ei ole vipattanut ihan siihen malliin kuin vaikkapa pari vuotta sitten. Vanhuus iski tännekin.

      Tsemppiä kevääseen!

      Poista
    4. Laitellaan sitten, kun se joskus on valmis. 5h neulomista takana ja varmaan sellaiset 12-13h vielä edessä...

      Poista
  5. Toivotaan parasta, ett olis vaan väärä hälytys... Mul on 13 päivä magneettikuvaus ja sit taas jänskättää onko mitään vai ei. Kaikenlaista pientä kremppaa on ollu täs kokoajan. Mä pidän sulle peukkuja, ett se syöpäpirulainen ois pysyny poissa!

    VastaaPoista