Sarkoomalainen lymfooma-verkospäivässä

Keuhkoja kävin taas röntgenissä vilauttamassa. Ei tullut soittoa, joten mikäs tässä on vappua odotellessa. Ei tosin ole suunnitelmia, joten taitaa sekin aika kulua treenaamiseen. Se on ehkä ihan hyvä yrittää säästää ne remuamiset kesän festareille.

Jotain reissuakin tuli kesäksi jo varailtua. Haaveena on ollut mennä katselemaan prätkäkisoja ja MotoGP skaboihin on nyt liput hommattu. Saa samaan syssyyn pari päivää viettää Amsterdamissakin. Hieno paikka, mutta sen verran pieni ettei siellä tuota paria päivää pidempää viihdy. Siitä sitten autolla olisi tarkoitus jatkaa matkaa kisapaikalle.

Viikonloppuna aktivoiduin syövänkin suhteen sen verran, että kävin syöpäpotilaat ry:n verkostopäivillä kuuntelemassa sinänsä ihan mielenkiintoisia luentoja. Siellä oli tarjolla tietoa hoitojen pitkäaikaissivuvaikutuksista sekä kivun hoidosta.

Jälkimmäistä ei nyt juurikaan ole tullut viime aikoina koettua, mutta olihan se mielenkiintoista peilailla sitäkin menneeseen. Näin jälkikäteen ajatellen olen kyllä ihan tyytyväinen omaan kivunhoitoon, vaikka siinäkin omat karikkonsa oli. Täytyy antaa krediittiä puhujalle, joka oli mies paikallaan ja sai jopa yleisön nauramaan.

Ehkä yllättäen kivun hoito oli aiheena hieman mielenkiintoisempi, vaikka etukäteen toisin ajattelin. Ainakin siinä mielessä, että pitkäaikaissivuvaikutusten lista on jokseenkin loputon eikä aihe varsinaisesti tarjonnut mitään uutta tietoa.

Tuli vielä sen verran sählättyä, että menin paikalle jo lauantaina. Hieman siinä ihmettelin, kun ei nimeä listasta löytynyt, vaikka tapahtumaan olin ilmoittautunut. Kalvolla pöjöttävä Lymfooma-verkostopäivän otsikkokaan ei saanut aikaan kuin pientä epävarmuutta, että olenkohan mä ihan oikeassa paikassa.

No enhän mä tietenkään ollut. Katselin siinä sähköpostista tietoja ja tajusin, että perinteisesti olin taas väärässä paikassa väärään aikaan, päivää liian aikaisin siis. Ja kuinka siellä sattuikin sitten olemaan lymfoomapäivä.

Tuli muuten ihan melkein syyllinen fiilis olla sarkoomalaisena lymfoomapotilaiden seassa. Pidin identiteettini tiukasti salassa, että mua ei lynkattaisi ja isoon ääneen pihalle ajettaisi. Kuuntelin siinä sitten vähin äänin ensimmäisenä vuorossa ollutta ravintoluentoa, jonka lopulta perustasonsa takia kesken lopetin, hipsin vähin äänin himaan ja lähdin lenkille. Palasin siis kuitenkin seuraavana päivänä mestoille.

Mielenkiintoista oli seurailla tuollaisen ryhmän käyttäytymistä. Luonnollisesti ihmiset käyttää tilannetta hyväkseen ja yrittää kysellä asiantuntijoilta hyvinkin erilaisia asioita myös omiin tilanteisiinsa liittyen. Vaikeampia mutta myös triviaaleja kysymyksiä siellä esiteltiin, aiheesta ja ohi aiheen. Toki ikäjakauma oli vanhempaan päin kallellaan, joka varmaan osaltaan vaikuttaa ryhmän dynamiikkaan ja myös keskusteluun.

Muutamia nuorempiakin potilaita tähän iloiseen perhetapahtumaan oli paikalle raahautunut. Heidän kanssaan siinä sitten hetken höpisin.

Nyt eikun vaan kesää kohti ja seuraavaksi sitten taas keuhkokuvia jossain välissä.

t. Madratios