Back to work

Onpas vierähtänyt aikaa viimeisestä päivityksestä. Kuukausi. Päivitellääs siis hieman missä mennään.

Ensinnäkin on pakko sanoa, että tänään se alkoi - duuni siis! Eipä olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että tämä päivä tulee, mutta niin se vain aika kuluu. Tuntuu kieltämättä kohtuullisen hurjalta, kun miettii tilannetta ja kondista hoitojen loppuessa, mutta niin se vaan kroppa kuntoutuu.

Tuntui kyllä hyvältä palata taas tekemään, mutta kiva oli myös lomailla. Siis ihan oikeasti lomailla, eikä sairaslomailla.

Kesä tulikin vietettyä melko aktiivisissa merkeissä ja sisälsi treeniä, reissuja, mökkeilyä, veneilyä, vesijetteilyä ja tietysti prätkäilyä. Pystyssäkin olen jopa pysynyt, joten laitteet ja mies on säilyneet ehjänä. Korttikin on tallella, mikä on aina tosi jees. Jos ei olisi, niin se tietäisi myös kovin kepeää lompakkoa. Vaikka eipä silti, ei tämä lomailukaan mitään halpaa touhua ole. Mutta kun kerran elossa on, niin silloinhan sitä pitää elää. Mun motto (uusi sellainen).

Ulkoisesti alan pikkuhiljaa näyttämään suhteellisen normaalilta. Painoa on tullut lisää sellaiset 6kg, mutta laiha poikahan sitä on edelleen. Kuikuli. Jostain veneilyfotosta tuli mieleen Reindeer Spottingin Jani. Siinäpä sitä vertailukohtaa, eli on sitä duunia "vähän" vielä tehtävänä.

Mutta kun määräänsä enempää ei voi tehdä, niin nyt olen vain safkannut mahdollisimman paljon ja tehnyt pohjakuntoa syyskuuta varten, jolloin alkaa vähän rankemmat treenit. Halusin vähän vaihtelua perinteiseen salijumputteluun ja jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin crossfit kurssille. Saas nähdä miten siellä laatta tässä kunnossa lentää, mutta kyllä tuo treenaaminen on sen verran hyvältä tuntunut, että eiköhän se ihan okei mene. Lihasten rääkkäminen tuntuu niin hyvältä!

Nilkkaa olen jumppaillut myös ja se alkaa likimain normaali olemaan. Tällä viikolla alkaa juoksulenkit, eli sitä en vielä ole saanut itseäni tekemään. Tuskinpa kannattaa heti kympin ennätystä lähteä yrittämään...

Eli mies alkaa jo näyttämään ihan ihmiseltä ja enää ulkonäöstä ei varsinaisesti arvaa, että millainen vuosi takana on.

Henkisestikin olen ihan hyvissä ja mitään sen suurempia kriisejä ei ole päällä. Ainahan se varmaan syöpäpotilailla takaraivossa se uusimisen mahdollisuus jumputtaa, mutta ei se isommin ole päivittäistä elämää haitannut. Tässäkin on varmaan jonkinlainen ajatuksenjuoksun evoluutio, joka jää nähtäväksi. Hankala etukäteen ennustaa.

Jotenkin mä kuitenkin olen kelaillut asiaa niin, että kun se ei ole mun käsissä mitenkään, niin en mä yksinkertaisesti voi siihen energiaa tietoisesti kuluttaa. Sitä on hankala selittää, koska tottakai se pelottaa. Ehkä mä olen kuitenkin tiedostanut, että sellaisen sattuessa tilanne on niin huono, että se olis sitten siinä. Ewingin sarcoomaan kun ei ole standardoitua 2nd line hoitoa olemassa ja tilastot on uusimisen sattuessa melkoisen heikot. Sen takia sitä ei kannata kummemmin stressailla.

Ensi viikolla onkin jo tulevaan kontrolliin liittyvät labrat ja keuhkokuvat ja sitten elokuun viimeisellä viikolla ensimmäinen kontrollitapaaminen. Toivottavasti hommat on kunnossa.

Mun pitää käydä myös työterveyshuollossa luovuttamassa verinäytteet ja tapaamassa työterveyshoitajaa. Se varmaan friikkaa mun veriarvoista ja historiasta, joten luvassa lienee mielenkiintoinen käynti...

Aaa, niin täytinhän mä myös 31. Vuosi sitten se oli vielä vähän usvan peitossa, että tuleeko se täyteen vai ei.

Ja tähän loppuun vielä kesäfiiliksiä. Olin kesällä öljysheikin paras kaveri:

Merellä on hubaa

t. Madratios