lauantai 12. marraskuuta 2022

Elossa. Ei syöpää, vaikka markkerit säikäyttikin.

Pahoitteluni heti kärkeen. Huomasin ja muistin vasta nyt, että olin jättänyt tilanteen etenemisen päivittämättä tänne. 

Rehellisesti sanottuna en tätä enää kenenkään uskonut lukevan, joten yllätys oli melkoinen, kun näin edellisen postauksen alla kommentteja. Toki tämä oli ihan suosittu blogi aikanaan, mutta SEO on varsin armoton näinä aikoina.

Mutta korjataan tilanne. Syöpää ei siis lupauksista huolimatta ollut. Ainakaan ennen kuin toisin todistetaan. Ja tämä case jopa minun mittakaavassa oli erikoinen.

Kasvain siis tosiaan kasvoista jälleen löytyi, ja siitä ensimmäisissä tutkmuksissa nousi pari pahalaatuista markkeria esiin. Kun niitä googlailin (tietenkin, kaikkihan niin tekee), niin kieltämättä tilanne näytti aika pahalta. Jos nyt lääkärit muutenkaan harvoin hilpeitä veikkoja olisivat, niin oli tässä yhteydenotossa koepalan ensimmäisistä tuloksista mukana myös ekstra ripaus melankoliaa.

Kaikki tapahtunut huomioon ottaen en olisi yhtään ihmetellyt, että tapauksessani vielä tässä kohtaa olisi a) tauti uusinut tai b) tullut jokin muu toissijainen syöpä. Mutta eipä vaan uusinut tai uutta syöpää ollut.

Sanotaan näin, että siinä saattoi kalliimman puoleinen samppis auki poksahtaa, kun olin noin puoli tuntia tivannut uutiset soittaneelta lääkäri poloiselta, että onko hän nyt aivan varmasti soittanut oikeaan numeroon? Tai että onko nyt varmasti minun koepalan tulokset mistä hän puhuu? Tai että miksi ihmeessä ne kaksi spesifiä markkeria sitten olivat sellaisia tuloksia antaneet? Ja monta muuta kysymystä.

Lopulta kuitenkin suostuin uskomaan, että sarkoomiin erikoistunut patologi on käynyt näytteen läpi ja tulos on hyvälaatuinen. Eikä sinne korvan tietämille ole kasvainta takaisin tullut, vaikka lausunnossa oli maininta, että poisto ei todennäköisesti ollut täydellinen. Ei se olisi voinutkaan olla ilman, että toinen puoli kasvoista nyt roikkuisi.

Sanotaan se nyt vielä, että vaikka monenlaista on koettu, niin myöskään kasvaimen poisto kasvohermon kyljestä minun ollessa hereillä vieläkin aiheuttaa kylmiä väreitä. Huonolla tavalla. Ei ihan kivutonta, sanoisin. Toivottavasti ei ainakaan kymmeneen vuoteen sitä, kiitos. 

Viimeinen kontrolli häämöttää ensi vuonna ja silmäklinikalla ravaaminen jatkuu sädehoitovaurioiden takia entiseen malliin. Hidas sokeutuminen on toistaiseksi armottomien (lue: kivuliaiden) laserointien myötä rauhoittunut ja vaikka toinen silmä sinänsä käyttökelvoton lukemiseen onkin, niin se pitää täyttä näkökenttää ja stereonäköä yllä, joten toimintakyky ei ole millään tapaa rajoittunut.


Kaikki siis hyvin.

2 kommenttia:

  1. Onpa mahtavaa luettavaa! Paljon olet ollut mielessä, ja aika ajoin täällä olen käynyt katsomassa onko tullut uutta tekstiä. Toivon edelleen terveyttä elämääsi ja ihanaa joulun odotusta ja loppu vuotta.

    VastaaPoista
  2. Hei! Olisipa kiva tietää mitä sinulle kuuluu nyt. Olen seurannut blogiasi tiiviisti ja tulit taas tänään mieleen 🙂

    VastaaPoista