Poistin kaupasta härän sisäpaistia, kun oli huipputarjouksessa 12,90€/kg. Mä olen maailman surkein lihanleikkaaja ja ostin sen takia, kun kerrankin löytyi sellainen pala, josta jopa minä saan pihvit leikeltyä. Teoriassa se on niin yksinkertaista, mutta aina kun mä alan leikkaamaan niin tuntuu, että tähän pitäis olla ammattitutkinto. Aina kuitenkin jonkinmoiset steikit on saanut väänneltyä, joten eiköhän huomennakin. Aamulla marinoitumaan, niin tulee makiaa!
Joutuu aina vähän skarppaamaan, kun noille normaaleille ihmisille tulee näitä lomia, kuten nyt lähestyvä pääsiäisvapaa. Sovittiin frendin kanssa tapaamista perjantaille ja ihmettelin vähän miten se iltapäivällä pääsee istuksimaan, mutta eihän silloin duunissa olla. Näin sitä tällain yhteiskunnan elättinä kartalta tippuu.
Olohan tässä on taas ollut ihan okei. Jotenkin hämäävän normaali fiilis on ollut. Vähän jo odotellut, että mistä se piano tippuu niskaan. Toivottavasti nämä loputkin setit menis toipuessa tällä tavalla, vaikka eihän noista infektioista ja piikityskivuista vielä tiedä. Huomiselle oli taas aikataulutettu verikokeet, niin sitten on taas tiettyjen arvojen suhteen vähän viisaampi.
Vähän jännittää tuo perjantai, kun se on taas se pahamaineinen viides piikityspäivä. Mä niin toivon, että ei tulis mitään, kun ei oikein ole aseita sen kanssa kamppailuun ja ambulanssin tilaaminen on jotenkin niin masentavaa jo ajatustasollakin. Mut eihän me niistä etukäteen tietty murehdita.
On tullut aika-ajoin oltua enemmän ja vähemmän aktiivinen tuolla netin erilaisilla harrasteisiin liittyvillä foorumeilla, yleensä siis prätkä, ja heitin sinne erään keskustelun lomaan maininnan, että saattaisin olla omaani myymässä. Sieltä tulikin viime hoidon aikaan yhteydenottoa, että joku herrasmies olisi sitä tulossa viikonloppuna ostelemaan. Voi siis olla, että menee ihan vahingossa kaupaksi.
Tämä päivä onkin mennyt nettimotoa selaillessa, että ostaisiko sitä jotain tilalle vai ei. Välillä puhuu järki, välillä tunne. Järki tietysti sanoo, että ei sinne kannata rahojaan laittaa ja fiilikset tottakai ihan toista. Vähän tuo katuajelu kieltämättä kilvanajon jälkeen laimealta on tuntunut, mutta kyllä noiden moottoripyörien kanssa on pakko jotenkin tekemisissä olla. Jostain syystä ne vain kiinnostaa niin paljon. Ja onhan niitä jokunen tuolla tallissa kerennyt jo ollakin.
Toisaalta luulisi minun jo oppineen, että helvetitäkö sitä mitään jarruttelemaan, säästelemään ja eläkettä odottelemaan. Jos tuntuu siltä, niin antaa mennä vaan. Muutenhan sitä voi joku päivä vaikka kuulla saaneensa syövän ;)
t. Madratios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti