Luuydinkivut

Viimeinen zarzio-piikki viiden piikin sarjasta meni ihon uumeniin tänään. Hieman huolimattomasti kun taas piikitin, niin sattui vielä mokakin. Mäntä jäi loppuvaiheessa hieman jumiin, eikä työntynyt loppuun saakka, joten vedin ruiskun ulos. Tottahan se heti ulostauduttuaan painui pohjaan ja loput kasvutekijät olivat pitkin mahaa. Pari kirosanaa ja eikun siivoushommiin. Kerran on käynyt aikaisemminkin vastaava.

Leukosyytit olivat toissapäivän verikoikeissa viitearvoissa, joten en ollut odottanut mitään luuydinperäisiä oireita. Tokihan niiden jälkeen tuli vielä nämä pari piikkiä, joten en tietenkään voinut tietää, missä lukemissa valkosolut kokeiden jälkeen olivat.

Ensimmäiset oireet alkoivat pari tuntia viimeisen piikin jälkeen ja niitä en edes yhdistänyt aiheeseen liittyväksi. Pientä ylävatsaoireitta, joka olisi voinut olla mitä vain närästyksestä alkavaan sydänkohtaukseen. Kuvaa siis oireen epämääräisyttä - epämiellyttävä tunne ylävatsassa / rintalastan alaosassa. Kuitenkin pikaisesti kävi mielessäni, että voisiko tämä kuitenkin johtua juuri ottamastani piikistä. En tiedä miksi.

Tämä oire kuitenkin kehittyi koko ajan ikävämmäksi ja iltapäivällä koirien kanssa ulkoilessa alkoi olo olemaan jo melko tukala. Ei kuitenkaan huimannut, heikottanut tai muutenkaan ollut sumea fiilis, joten ajattelin ettei se ehkä mitään vakavaa ole.

Oire kehittyi lenkin aikana ja sen jälkeen rintalastan alaosaan paikallistuvaksi, aaltomaiseksi hengitystä krampaavaksi kivuksi, joka alkoi pikkuhiljaa tuntua samalta kuin kerran aikaisemmin piipahtanut, korkeista valkosoluista johtuva kipu alaselässä. Se myös voimistui koko ajan.

Olin tottakai huolissani, mutta koko ajan mietin, että olisikohan valkosolut vain nousseet ja tämä jokin outo oire niistä. Toivoin sitä, että ei ainakaan mitään vakavempaa olisi. Miksi se kuitenkaan tuntuisi rintalastan kohdalla?

Lopulta tilanne meni siihen, että makasin sängyssä, pyörin ja korisin kipuani. Se tuli aaltoina pallean kohdalta ja jatkoi kylkiluita pitkin kadoten aina muutamaksi sekunniksi. Ennen kuin iski uudelleen. Joka kerta hengitys salpaantui kramppimaisesti ja puhuminen oli haastavaa. Olin toimintakyvytön.

Epävarmuus ja avopuolison huoli sai soittamaan osastolle. Luonnollisesti sieltä kyllä tukala tilanteeni kuultiin puhelimen läpi. Jo pelkästään puhuminen oli sen verran katkonaista, että tuskin sitä kukaan olisi voinut olla huomaamatta.  Sain kuulla, että samaisia valkosoluihin liittyviä jotain juttuja on myös rintalastassa, mutta että se on huomattavan harvoin oirealueena. Usein oireet ovat pelkästään alaselässä / jaloissa. Minua kehotettiin hakeutumaan päivystykseen, mutta uskoivat kuitenkin, että kipu ei sydänperäistä olisi. Sen halusinkin juuri kuulla ja sanoin, että jään kuitenkin odottamaan tilanteen kehittymistä. Päivystys ei todellakaan houkutellut ja olin ottanut pari buranaa siinä toivossa, että kipu todella olisi luuydinperäistä. Burana siis ihan oikeasti auttaa luuydinperäiseen kipuun ihan ok (edit - buranaa ei suositella otettavaksi sytostaattihoitojen aikana).

Pikkuhiljaa olo alkoikin korjaantumaan rintalastan osalta. Alaselkä tosin kipeytyi heti puhelun jälkeen, joten todennäköisesti rintalastan kipu johtui korkeista valkosoluarvoista. Sen tyylistä se ainakin oli, joten näin haluan uskoa.

Ei ole millään muotoa kivaa arvailla, mikä rintalastan kohdalla oleva voimakas kipu on, joten toivottavasti jää viimeiseksi kerraksi. Huh.



t. Madratios