Tätä kirjoittaessa on päivä kääntynyt jo maanantaiksi ja sunnuntaina iltapäivällä minut laskettiin sairaalasta pois. Tuollainen ylimääräinen hoito on melko raskasta suorittaa, vaikka nyt se menikin valtaosaltaan nukkuessa. Olo oli siis oikeasti ehkä hieman jopa kipeä. Ainakin, jos sitä vertaa tämänhetkiseen olotilaan. Yöt menivät hikoillessa ja iltaisin paleli, vaikka lämmöt olivat jälleen normaalit heti osastolle saavuttuani. Kuume siis vain käväisi 38:ssa ja laski normaalin heti ensimmäisen antibiootin jälkeen.
Sairaalassa makoilu ei ole kivaa. Se on tylsää ja ehkä siksi tuntuu raskaalta. Siellä haisee ja muutenkin altistuu sairaalaympäristölle ylimääräisen keikan verran. Altistuu siis henkisesti. Senkin ajan olisi mieluummin käyttänyt kotona toipumiseen ja akkujen lataamiseen tulevaan hoitoon. Onneksi tässä jää vielä puolitoista viikkoa keräillä itseään seuraavaan sytosessariin.
Leukosyytit olivat hieman alle kahden, neutrofiilit vähän alle yksi ja CRP 22, kun minut päästettiin pois. Ihan satavarmaksi ei tuolla CRP:llä voi sanoa, että onko minulla bakteeri-infektio, kun ei tuon korkeammalla noussut, mutta hoitoa päätettiin kuitenkin jostain syystä jatkaa seitsemän päivän kuurilla suun kautta otettavilla antibiooteilla. Melkoinen ero viime hoitoon, jossa minulle annettiin ainoastaan antibiootit suoneen päivystyksessä ja yksi pieni pullo osastolla. Nyt sain osastolla kolme satsia suoneen + tämä hännystyshoito. Arvot muistaakseni olivat likimain samat ensimmäisessäkin infektiohoidossa, mutta leukosyytit eivät noin nopeasti silloin nousseet.
Seuraava hoito tulee nyt kuitenkin ajallaan ja olo on nyt hyvä, joten se vähän piristää mieltäkin. Hyvä olo siis, ei seuraava hoito. Vieläkään en tosin tiedä montako päivää se kestää. Sytostaattikorttini on ilmeisesti vähintäänkin kryptistä luettavaa, kun sitä tietoa ei tunnu millään saavan. Olenkohan nyt kolmesti sitä yrittänyt kysellä.
Kieli on ehkä skidisti parempi nyt, mutta normaalin ruoan syöminen on vieläkin hankalaa. Oletan kuitenkin, että kun leukosyytit palailevat normaaliin, niin tuo kielikin paranee nopeasti. Toivottavasti.
Jospa sitä nyt seuraavat puolitoista viikkoa saisi olla ilman ylimääräistä draamaa :)
t. Madratios
No jopas kävi harmillisesti!
VastaaPoistaKotona varmasti olo ja mieliala paranee.Ekaa kertaa "kuulen " sun kirjoituksesa vähän alavireisyyttä. Hyvää joulun odotusta ja parempaa tulevaa vuotta!
Toivottavasti suu on paremmassa kunnossa jouluun mennessä.
Lämpimin terveisin Tellu
Toi on varmaan tosi rasittavaa, kun joutuu vielä noilla "väliajoilla" olee sairaalassa. Muistan miten itse oli kypsynyt sielä makaamiseen, kun hoidot jatku ja jatku. Joo ei sielä sairaalassa kukaan varmaan huvikseen viitsi maata, on se sellanen ympäristö. Saatavien hoitojen lisäks ei varmaan jaksaisi mitään muuta ylimääräistä. Toivottavasti sun suu paranee nopeasti ja kaikki muukin menee hyvin. t: Sari
VastaaPoistaTuosta kuumeilusta lienee tulossa vakiojuttu, johon on aika vähän tehtävissä. Ei se siis auta muu kuin sopeutua. Hetkellisesti olin varmasti alavireinen, kun on noita muitakin juttuja vähän setvittänä kaiken tämän sairastamisen lisäksi, mutta kyllä se taas tästä. Eipähän ole tylsää tämä oleminen :)
VastaaPoista