tiistai 29. tammikuuta 2013

Kummitusjuna

Katselin tuossa häissä otettuja kuvia ja joihinkin olin itsekin osunut. Ei sitä edes ole tajunnut miten rujolta sitä loppuviimein näyttää. Omaan peilikuvaan näköjään tottuu varsin helposti, mutta kun itsensä kuvista näkee, niin melkoinen näky sitä on. Ei varmasti jää kellekään epäselväksi, että jokin vaivaa :) Eikä ole ihme, että ihmiset vilkuilee. Ei sillä, että se itseä mitenkään häiritsisi.

Paljon oli myös minulle tuntemattomia ihmisiä kemuissa mukana ja vähän tuli sosialisoituakin. Ei sitä mitenkään terävimmillään tässä kunnossa ole, eikä aktiivisimmillaan tuttavuuksia luomaan, mutta hauska oli kuitenkin välillä edes leikkiä tervettä. Illan jorailut jätin suosiolla väliin, mutta jaksoin kuitenkin hengailla iltaan asti, eikä edes infektiota tullut, joten hyvinhän se meni. Alaselkä tosin jomotteli koko illan, mutta kyllä sen kanssa pärjäili.

Vasen rintalihas on häiden jälkeen touhuillut omiaan. Viiltävä tai pistävä kipu epäsäännöllisesti hetken ajan aina samassa kohdassa. Tuntuu samalta kuin ampiaisen pisto. On pitänyt ihan useammankin kerran paidan alle tiirailla, että siellä ei mitään ylimääräistä möngi. Joskus, kun on ampiainen on oikeastikin pistänyt, niin tuntuu ihan samalta. Ei siellä kuitenkaan kädellä tunnustellen mitään tunnu, vaikka kipukohdan kyllä niinkin paikallistaa. Varmaanhan se taas joku erikoisuus näihin hoitoihin liittyen on. Melkoista friikkisirkusta tämä välillä kyllä on kaikkine laikkuineen ja erikoisuuksineen.

Vielä pitäisi loppuviikosta yrittää kaupungille kammeta, kun näen vanhaa kööriä nuoruusajoilta. Safkaamista siis luvassa. Vähän nuo nähdyt fotot lannisti intoa ihmisten ilmoilla liikkua, vaikka se tuijottelu ei haittaakaan. Enemmänkin ärsyttää tietoisuus siitä, että sitä todellakin näyttää juuri siltä mitä on. Pitänee vain yrittää ylläpitää illuusiota itsestään komeana. Itsepetos se on paras petos.

t. Madratios






1 kommentti:

  1. Terveiset Punkaharjulta :). Eilen kotiuduin siltä 8 päivän jaksolta. Nyt oli tosi kivaa porukkaa ja aika samanikäistä sielä...ja kyllä sielä sai taas kuulla vaikka minkälaisia ihmiskohtaloita. Olin kipulääkkeissä päässyt yhteen tramaliin, niin nyt piti taas nostaa kolmeen, kun niin paljon tuli liikuntaa. Minulla ainakin vieläkin on kaikenlaisia kolotuksia ja kipuja, joista ei tiedä johtuuko ne saamistani sytostaateista vai tulleesta vammasta. Välillä on päiviä jolloin ei koske oikeastaan yhtään ja varmaan juuri, kun liikkuu enemmän, niin tuntee sitten ne kivutkin selvemmin. Kiva, että oot kuitenki jaksellut olla ihmisten ilmoilla. Kyllähän sitä itsekkin on katsellut niitä valokuvia välillä, kun oli kalju ja ei kulmakarvoja, eikä ripsiä ollut, niin olihan sitä aika sairaan näköinen. Mä aina sanoinkin miehelleni,että oon ku Kekkonen :D. Mä toivon sulle valtavasti voimia ja tsemppiä! t: Sari

    VastaaPoista