torstai 21. maaliskuuta 2013

Round 10

Astu sisään elämäsi synkimpään loukkoon: syöpäklinikalle! No ei kai sentään. Onhan täällä kuitenkin aika timmit seinämaalaukset. Kukkuloita ja puskia on joka huoneen seinällä. Ovat jopa maalattu sänkypeiton väreihin sopivalla myrkynvihreällä. Ja joku yleinen viihtyisyysprojektikin on 2006 ajettu läpi, jossa oikein sisustusarkkitehtejä ollut mukana tukemassa. Toivottavasti eivät kuitenkaan referenssinään käytä, koska en ainakaan itse palkkaisi tämän sisustuksen suunnitellutta henkilöä edes siwan kassalle.

Ehkä ärsyttävin juttu on tuo osaston päiväaula, jonne on kyllä ansiokkaasti hommattu useita perseen lepuuttimia, mutta ne on vain kaikki istumakelvottomia. Kivikovat sohvat ja pehmustamattomat penkit. Ei siellä hirveämmin siis ole tullut aikaa vietettyä, kun sänky on ainoa pehmeä elementti koko talossa. Ja jos hanurin tietämillä joskus jotain pehmustetta on ollutkin, niin nyt yli 10kg kevyempänä ei todellakaan löydy pehmusteita omasta takaa.

Onneksi kuitenkin tällä kertaa makoilen täällä omassa yksiössä. Täällä mieli lepää, omassa rauhassa. Tosin tätä ratkiriemukasta iloa kestää vain huomiseen, koska osasto menee pääsiäiseksi kiinni ja minut + muut sijoitetaan huomenna kerrosta ylemmäksi. Onko nyt jo pääsiäinen? Kyllä sitä on kujalla. Vähän harmittaa, että unohdin ottaa virvontavehkeet mukaan.

Sinälläänhän se on ihan sama, vaikka makoilisi tuolla käytävällä, mutta yläkerran osastolla on vain yksi miesten wc. Ette usko sitä kuumotuksen tunnetta, kun pakki jumissa on yrittänyt 20min tikistää ja kuulee sen jonon kerääntymisen oven taakse. Siinä se miehen paineensietokyky vasta mitataan.

Sain lääkärikeskustelun jälkeen käsityksen, että oxynormit ovat parasta, mitä lääketiede luukipuihin tuntee. Pienehkö kylmä hiki alkoi hiipiä päälle, kun tuon sain kuulla. Voin kuulemma yrittää ottaa 20mg annosta, mutta itse uskon, että tuo vain pienentää pupilleja entisestään, eikä auta itse kipuun. Toisaalta, jos kuupan saisi tarpeeksi sekaisin, niin voisihan sitä kipua sitä kautta sietää paremmin? Tosin siihen voisi olla parempiakin aineita, kuin oxynorm...

Onneksi kuitenkin, ennen kuin noista tarvitsee murehtia, lojun täällä taas sen nelisen päivää. Se olisi siis tismalleen sama setti, kuin viimeksi ja siellä ne ensimmäiset sytot jo suoneen valuu. Ja jos tämä menee kuten viimeksi, niin nukahdan huomenna ja herään sunnuntaina. 


t. Madratios





12 kommenttia:

  1. Mie olen muka lukenut tätä sinun blogia, mutta se on jäänyt vähemmälle opiskelukiireiden takia. Mitä kuuluu? Miten hoidot sujuu? :)

    Minun pitäis alkaa opiskelemaan tuota sädehoitua, mutta meinaa olla vaikiaa. Jos oot hyvä fysiikassa, niin saat antaa etäopetusta?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoidothan on sujuneet loistavasti. Mitä nyt noita pieniä sivareita on aina välistä. Pieni notkahdus oli henkisessä voinnissa, mutta nyt taas sekin kuosissa.

      Myötätuntoni fysiikan suhteen. Tentin omien opintojeni laajat fysiikan kurssit, joista toinen sisälsi mm. Ydinfysiikkaa, yhteensä 6 kertaa. Toisen kurssin kävin varmuuden vuoksi kahteen kertaan istumassa. Sain molemmat ykkösellä läpi, joten sorry, ei taida musta olla muuta kuin vertaistueksi... Matematiikka meni hienosti, mutta tuo fysiikka oli mulle täyttä hepreaa. Neuvotella tosin osasin jo silloin, joten siksi ne varmaan ylipäätään läpi pääsin.

      Poista
    2. Mieki luulen, että puhumalla oon saanu nuita kursseja läpi. OiVoi! Mie ajattelin antaa ittelli anteeksi, ja keittää kahvit.Sitte taas jaksaa paremmin opiskella (LUE: lusmuilla). :D

      Aika ihailtavaa, että oot jaksanu näinkin pitkään, ennenkuin ensimmäinen notkahdus tuli. Onhan nuo niin raskaita asioita ja juttuja käsitellä ittekseen. Ja aika tuntuu aikasten pitkältä, ko sairaalassa makkaa. Vaikka onneksi jaksat blogiakin päivitellä, niin saa jotakin ees ulos omasta päästään.

      Poista
  2. Tsemppiä vaan hoitoihin! Mä sain eilen mieheltä puhelinsoitin tänne Punkaharjulle, ett sairaalasta oli tullut kirje ja kuvat olit puhtaat ja seuraava kuvaus joskus puolen vuoden päästä :). Vielä säkin oot täs vaihees ja ei tarvi enää niissä hoidoissa rampata. Aurinkoista päivää ja loppuviikoa sulle :). t: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau. Onpa mahtavaa kuulla! Varmasti tuntuu kivalta. Joo, täältä sitä perässä tullaan. Vielä pari erää jäljellä.

      Poista
  3. Vaikka Tampereen Radiuksessa (hah, kuinka leikkisä nimi) oli mukiinmenevän neutraali pastelliväritys, alkoi mua ala-aulan pelletaideteokset tympiä jossain vaiheessa. Niistä nousi etova olo päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on pastellia, mutta pienissä määrin. Radiuksen nimen olen kuullutkin, mutta koskaan ei ole tullut vierailtua.

      Poista
  4. Oxynormilla pitäisi oikeasti kivun lähteä, jos kipu on niin kamalaa. Ehkä pienet pupillit on pienempi paha?

    Edelliseen postaukseen sen verran, että päänsärkysi kuulostaa migreeniltä. Siihen on täsmälääkkeitä, jotka parhaimmillaan auttavat puolessa tunnissa. Kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä.

    Yritä kestää taas tämäkin hoito! Ei ole enää monta kiveä kääntämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se Oxynorm ainakaan 10mg annostuksilla auttanut mitään. Ei edes helpottanut. Joo, ei se pupillien koko mitään haittaa :) Se oli vain oma havainto, kun jäätyneenä itseäni sattuneena hetkenä peilistä tuijotin.

      Yllättävän helposti on tämä hoito mennyt. Mitä nyt safka ei luonnollisestikaan uppoa, mut muuten on tuntunut helpommalta, kuin viimeksi.

      Poista
  5. Lyricallahan noita opioidien vaikutuksia saanee hiukan boostailtua, että jos sellaista haluaa koittaa niin voinee ehdotella lekureille?
    Tsemppiä paranemiseen.

    VastaaPoista
  6. Joo ei mullakaa oxynorm auttanu, ku ne luukivut alko aina sytostaattijakson jälkeen...pari päivää oli aina kärvistelyä jalkojen kaa. Tosin en kokeillu sitä ku yhen kerran sairaalas, mut ei apua. t: Sari

    VastaaPoista