maanantai 19. marraskuuta 2012

Elossa jälleen

Jos 13,5 litraa sytostaatteja kuulostaa paljolta, niin siltä se myös tuntuu. Ihan kuin olisi hakattu neljä päivää nyrkkeilykehässä ja juotettu väkisin vettä niin, että paino nousee. Nyt alkaa elämä taas voittaa, kun olen lauauntai-illasta saakka, jolloin sairaalasta pois pääsin, saanut käytännössä vain nukkua.

Paino oli vielä sairaalasta lähtiessäkin 5kg korkeammalla kuin saapuessani sinne, vaikka olin vetänyt tuota ihanaa nesteenpoistolääkettä, jonka ansiosta vessassa ei käydä tunnin, vaan puolentunnin välein. Vähän väliä hoitojen aikana minulta kyseltiin, että turvottaako. Tämä tietysti liittyi tuohon nesteen kerääntymiseen ja painonnousuun, jota oli jatkunut tasaisesti hoitokerran alusta asti. Mutta mistä minä voisin tietää turvottaako, kun ei ole ikinä turvottanut? Vastailin suunnilleen noin ja alkoi vähän jo kiukuttaakin koko aihe siinä vessassa ravaamisen lomassa.

Nyt kuitenkin tiedän, että turvotus ei todellakaan tunnu miellyttävältä. Sen verran herkkä ja kipeä iho on kauttaaltaan, että ylimääräistä nestettä taitaa olla laajemmallakin alueella. Pääkin kuulemma näytti hoitojen aikana turvonneelta, joten todistetusti nesteet nousee sinnekin asti. Sairaalassa ollessa en itse turvotusta huomannut. Jotenkin siihen ei tullut keskityttyä, kun oli muutakin ajateltavaa, mutta kotiin lähtiessä asia tuli selväksi, kun iho oli kauttaaltaan kipurherkkä. Soitin osastollekin ja päätettiin, että tilannetta seurataan. Nyt onneksi vähän jo helpottaa.

Parina aamuna minulta myös kyseltiin, että onko tokkurainen olo. Yleensä, kun asioita tuossa muodossa tiedustellaan, on tulossa jotain mielenkiintoista. Usein vastaan noihin kyselyihin vastakysymyksellä, kuten nytkin.  Leikki jatkui uudella kysymyksellä, jolla yritettiin selkeästi tarkastella missä kunnossa olen. Luovutin, paljastin tajunnan tasoni ja kysyin, että mistä moinen tentti? Sain vastaukseksi, että jotkut potilaat ovat reagoineet tähän kyseiseen sytostaattiin näillä annoksilla melko voimakkaasti ja alkaneet sekoilla. Käyttäytyneet siis hyvin oudosti, kuten menneet sängyn alle nukkumaan yms.

Kyseessä oli siis kuulemma keskushermostoon vaikuttava lääke ja siksi näitä reaktioita saattaa tulla. Heillä olisi kuulemma ollut vasta-ainetta, jos tilanne olisi mennyt niin pahaksi. En tiedä, mutta minusta tuntuu, että nuo kaikki sytostaatit vaikuttaa keskushermostoon, muuttaa dna:ta ja tekee lopulta vähintääkin työkyvyttömäksi. Ei siis jaksa huolestua jostain sängyn alla sekoilusta.

Muutenhan se meni, kuten osastolla yleensäkin. Tylsäähän siellä pääpiirteittäin on. Vaikka huonekaveri olikin tällä kertaa leppoisa nuori mies, niin oma virkeystaso taisi kuitenkin sen verran laskea, että se olin minä, josta ei välttämättä seuraa joka hetki ollut. Jos jotain positiivista väkisin hakee, niin veriarvot olivat koko ajan ihan ok. Tosin jotkut arvot olivat tuplat viitearvojen maksimeihin nähden, mutta ne minun tuli kuulemma sivuuttaa. Se lähinnä nauratti, eikä juurikaan edes kiinnostanut miksi niin korkealla olivat.

Eilen, kun tokkurassa tajunnan rajamailla täällä kotona makasin, oli myös sellainen hetki, että ajattelin tämän kaiken olevan niin väärin, kun muut saa tehdä normaalisti juttuja ja mä joudun kärvistelemään täällä kivuissani. Se meni onneksi ohi, kun sai nukuttua ja kelattua palikat taas kohdalleen. Oikeastihan se ei väärin edes ole. Minä vain satuin tällaisen hauskuuden saamaan ja ei se muihin mitenkään liity. Oli kyllä fyysisestikin niin huono olo, että en toisaalta ihmettele hetkellistä mielen mustumista.  Kevyesti rankin after hoito tähän asti.

Nyt päällimmäisenä tuntuu suussa joko maku, joka on paha. En saa päähäni mikä suussani maistuu ja oikeastaan toivon, etten sitä keksikään. Pitää yrittää saada häivytettyä se jotenkin, että ei tarvitse liikkaa pahoinvoinnin estolääkkeiden kanssa kikkailla. Ruokahalua ei käytännössä ole suuntaan tai toiseen, mutta pakkohan se on jotain yrittää alas saada. Ei ole mitään ennakkokäsitystä miten siihen reagoin, mutta yritetään.


4 kommenttia:

  1. Morjens!! JOhan ne on sulle myrkkyjä lyöneet :)
    Mutta pääasia että toimii! :)

    Tsemit!!!

    Ps. Kyllä tässä saa itsesäälissä pyöriä, että miksi mulle, miksi minä, etc - ei oo vaarallista :)

    VastaaPoista
  2. Voi kurja, mikä jakso! Onneksi olet jo kotona toipumassa. Tuttuja tuntemuksia, vaikka minuun ei aikoinaan tuollaista nestemäärää laitetukaan sytojen mukana.

    Lepäile ja kerää voimia. Kyllä se ruokahalukin varmasti palaa. Ja itsesäälissäkin saa ihan vapaasti välillä rypeä, sillä syöpähoidot ovat sieltä rankimmasta päästä. Et todellakaan ole kokemassa "jotain pikku juttua"!

    Tsemppiä minultakin!

    VastaaPoista
  3. Moi! Ymmärrän täysin miltä susta tuntuu samoja asioita kokeneena. Ja ky voi välillä ottaa päähänki, ett just itelleen on tämmönen paska kohalleen sattunut...vaik tajuaakin, ett se voi sattua kelle vaan. Mäki oon välillä vielki ollu katkera, ku menetin liikuntakyvyn sen syövän takia, mut sit oon miettiny, ett monelle on käyny pahemminkin. Mä en tiie miks, mut mul ainaki salaatit meni hyvin alas, vaik välil ei muuten ruokaa niin hirveesti tehny mieli, nii ja hedelmät. Mäki muistan, ku maanantaina menin osastolle, niin keskiviikkona rupes ky olee jo levoton olo ja ois kotii halunnut lähteä ja ne kaks viimestä päivää aina siihe perjantaihin tuntu tosi pitkältä. Vaik jälkeenpäin aateltuna aika meni nopeasti, niinku aina aatellaan...niin säki viel joskus aattelet :), vaik nyt ei tuntus siltä. Mitähän ihme lääkettä ne suhun iskee, jos tollasia sivuvaikutuksia voi tulla?? No toivottavasti kaikki menee nyt hienosti kotona ja saat taas voimia lisää :) t: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt muista enää mikä sytostaattiversio tämä oli, mutta tuollaisia sivuvaikutuksia oli ihan minunkin osastolla sen kanssa tavattu. Ilmeisesti useampiakin tapauksia, joten kova on mömmö.

      Salaatilla tänään kävinkin :) Kyllä ruoka ihan jees menee alas, mutta ei nyt mikään älytön ruokahalu sentään.

      Poista