lauantai 3. marraskuuta 2012

Hajuja ja eritteitä

Tässä kun olo on kohtuullisen ok, niin on taas kerennyt kuluttamaan aivojaan vaikka millaisilla aiheilla ja yksi niistä on hajut. Täällä nimittäin haisee pahalle. Ihan siis jopa geneerisesti. En tiedä mikä se on, mutta nyt kun sytostaatit ei ole päällä ja silti meinaa aina välistä puskea kuvotusta, niin joku ällöttävä kuitenkin. Siihen aina hetkeksi tottuu, mutta sitten se taas sattuu.

Asiaa ei myöskään auta naapurisängyssä punkkaava vaippojen käyttäjä, jonka vaipanvaihto-operaatio ei valitettavasti jää minulta huomaamatta. Sen verran raju dunkkis siitä puskee, että se on tunnin evakko huoneesta. Muutenkaan ei mikään puhelias kaiffari ole ja suurin jatkuva huolensa on, että näköyhteys verhojen läpi televisioon säilyy. Oli se siis päällä tai ei. Televisio on myös saatava mahdollisimman kovalle ja ainoa mahdollinen kanava on yle, josta hän kirkkain silmin katsoo samat uutiset kuusi kertaa päivässä. Varmaan se on sitten joka kerta yhtä jännittävää.

Kuume on siis laskenut ja olo on hyvä, joka sinänsä olisi loistava homma, jos täältä pääsisi pois. Se vain vaatisi, että leukosyytit nousisivat ylöspäin, mutta 0,1:tä näyttivät tänään. Tulehdusarvo oli 22, joten se ei ainakaan vielä ollut kovinkaan korkealle kivunnut. Maanantaina, kun vielä piikitin zarziota, leukosyytit olivat lukemissa 15, ollen reilusti ylärajan yläpuolella. Nopeasti siis näyttävät voivan myös nollaantua, vaikka korkealla ensin olisivatkin.

Kysyin noista leukosyyteistä, että miten ne oikeastaan toimii ja se kiltisti minulle selitettiin. Leukosyytit (valkosolut) suojaavat siis kroppaa erilaisia tauteja vastaan ja sytostaateilla on taipumus niiden määrää laskea. Kun arvot ovat matalilla tai jopa nollissa, niin todennäköisyys saada jokin infektio suurenee. Jos ja kun tällainen infektio tulee, niin siinä tilanteessa kropassa ei myöskään mikään ala sitä vastaan taistelemaan ja tarvitaan tehokkaita suonensisäisiä antibiootteja hoitamaan homma. Siinä se.

Oma hyvä olotila tekee siis täällä olemisesta tavallistakin tylsempää, koska nukkuakaan ei ihan koko aikaa jaksaisi. Youtube alkaa olemaan kahlattu, musaa kuunneltu korvat puhki ja kaikki Aku Ankat on luettu.

Huomenna ne taas aamulla neuloilla tulee tökkimään ja sitten nähdään, onko toivoa päästä maanantaina pois. Silloin tosin onkin kuvaukset, joten se päivä kuitenkin tulee täällä menemään. Yhtä kaikki, paremmissa tuoksuissa tämä olisi kivempaa, joten marssikaapa nyt kaikki tuoksumarkkinoijat hakemaan ne miljoonadiilit himaan.


t. Madratios





4 kommenttia:

  1. erikoinen kaveri kieltämättä..

    VastaaPoista
  2. Muuta en osaa sanoa kuin että onpa nyt ongelmia. Mutta kyllähän sinä niistä selviät. Hyvää pyhäillan jatkoa. Ehkäpä jo huomenna ole pois sieltä sairaalasta. Leena

    VastaaPoista
  3. Siis ehkäpä jo huomenna olet pois sieltä sairaalasta. Sitä toivomme.

    VastaaPoista
  4. Terve taas !
    Leikkauksen jälkeen mun piti olla 4 päivää tarkkailussa. Ja ainuat toimenpiteet mitä tehtiin oli että 2 kertaa päivässä käytiin kokeileen pulssia, kun leikkauksessa siirtelivät verisuonia paikasta A paikkaan B. Ja mä voin niin hyvin, että tekeminen meinas loppua 2 tuntia heräämisen jälkeen. Ja mä olen muutenkin niin hätänen ihminen että meinas ihan ilmiriita lääkärin kanssa tulla ku makuutti vain mua siellä :) AGRH. Eli ymmärrän 200% miltä tuntuu ku tekeminen loppuu ja ei väsytä. Niin no mä pyysin kasan unilääkkeitä - kokemus sekin :)

    VastaaPoista