maanantai 5. marraskuuta 2012

Kuvausten kautta kotiin

Aamuiset veriarvot olivat sen verran nousemaan päin, että minut päätettiin tänään kotiuttaa. Leukosyytit olivat vieläkin reilusti alle alarajan, mutta kun tulehdusarvot olivat tasaisen matalalla koko ajan ja laskivat päivä päivältä, niin pystyttiin toteamaan ettei minulla ei ole infektiota. Sehän sopi minulle oikein hyvin, mutta iltapäivän kuvausten takia jouduin kuitenkin sairaalalla aikaa viettämään ja aamullakin sain vielä vähän antibiootteja.

Osastolla sattui eilen hieman ikävämpikin tapaus, kun eräs vanhempi mies kuoli. En saanut täyttä varmuutta kuka kyseessä oli, mutta todennäköisesti henkilö, jonka kanssa päivää ennen kuolemaansa jutustelin. En ainakaan häntä enää tänään osastolla nähnyt, enkä todellakaan kehdannut asiaa tarkemmin kaivella. Jos oli hän, niin todella mukava ja skarpin oloinen vanha herra oli kyseessä. Ikävähän tuollaisia on tietysti kuulla ja vaikka en henkilökohtaisesti herraa tuntenutkaan, niin surulliselta se tuntuu. Rest in peace.

Oma arki kuitenkin jatkui normaalisti iltapäivän kuvausten merkeissä. Agendalla olivat magneetti sekä tt-kuvaus. Tällä kertaa kaikki meni hyvin ja kanyylin kanssa ei ollut ongelmia. Se asettui kerrasta kohdalleen ja kesti jopa TT-kuvauksen rajun varjoaineannostelun. Siinä siis ruiskutetaan suhteellisen paljon ainetta kovalla paineella, joka viimeksi repi suoneni. Se ei todellakaan ollut kivuntonta, mutta onneksi tämä kerta meni normaalisti. Vähän se nipistää, kun ainetta suoneen menee, mutta se meni suhteellisen nopeasti ohi. Tällä kertaa myös tuo lämmin helähdys kiveksisissä tuntui pidempään, koska annostelua ei tarvinnut keskeyttää. Se todella siis tuntuu lämpimältä tunteelta haarojen välissä. Hieman samalta kuin laskisi alleen. Outoa kyllä, epämiellyttävä tunne se ei siltikään ole.

En tietenkään muistanut kysellä milloin kuvaustuloksista minulle kerrotaan, mutta 8.11 on jokin kokous, jossa hoitojani käsitellään. Luulisin, että sen jälkeen saan myös kuulla leikkauksen ajankohdan ja varmasti myös tarkempaa infoa siitä, miten hoitoni jatkuvat. 20.11 minulle on muistaakseni plastiikkakirurgin tapaaminen varattu, mutta saapa nähdä aikaistuuko sekin, kuten nämä kuvaukset.

Seuraava sytostaattirännitys onkin sitten ensi viikolla ja se kestää neljä päivää(!). Henkisesti pyydettiin varautumaan viiteen päivään, koska tuleva setti sisältää pitkiä nesteytyksiä, jotka voivat tuoda viivytyksiä mahdollisen painonnousun myötä. Sieltä on tulossa jotain uutta sytostaattikomboa, joten varmasti sivareidenkin kanssa on taas uudet kujeet luvassa. Saapa nähdä mitä sieltä tällä kertaa irtoaa. Karvoja se ainakaan vie, koska näköjään myös silmäripset ovat lähteneet. Toivottavasti ei vie loppuja kulmakarvoja, koska nekin ovat perhanat ohentuneet.

Tieto pitkästä seuraavasta setistä ei nyt varsinaisesti piristänyt, mutta täytyy keksiä taas jostain motivaatio makoilla se läpi. Ennen sitä nautin kuitenkin kotona olemisesta ja yritän pitää itseni infektiovapaana. Ehkä myös hyvä pihvi voisi tähän viikon agendalle mahtua.


t. Madratios


8 kommenttia:

  1. Toivottasti olet jo kotiutunut ja kaikki hyvin.
    Aikamoinen cockteili on sulle taas tulossa, mutta hurtilla huumorilla... vai mitä?
    Oon kovasti aina odotellut kommenttejasi ja jos voi vieraalle ihmiselle sanoa, elänyt mukana sun tunnoissasi.
    Puoliskollesi ja koirille terkkuja!
    Jällen kerran tsemppiä!
    T. Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ainakin jaksaa naurattaa, joten huumorilla toki :)

      Poista
  2. Sulla on vähän erilaiset hoidot kuin mulla. Mun hoitoja sanottiin vai-pai-vai hoidoiksi ja niinku sanoin, niin 5 päivänä iskettiin sytostaatteja 2 viikon välein ja 10 kk. Mä en muista oonko kertonu, mutta multa kuoli yksi ystävä keneen tutustuin syöpähoitojen aikana. Hän sairasti niin harvinaista syöpää, ett koko pohjoismaissa ei ollut muuta tapausta, kuin hän. Indonesiassa esiintyy ja yleensä miehillä? Hänellä vaan veriarvot ei nousseet, vaikka kuinka verta lisäiltiin. Olihan se aikamoinen järkytys, kun poika sitten soitti minulle, että hän oli kuollut, vaikka melkein arvasin sen jo etukäteen. Mutta pajon myös oli sellaisia osastolla ketkä kertoivat, että olivat saaneet elinaikaa muutaman kuukauden ja olivat vielä elossa vuosienkin jälkeen :). Mä oli toisen sytostaattijakson jälkeen kalju ja ei ollut silmäripsiä, eikä kulmakarvojakaan, jotenki siihen sitten vain tottui :). Hiukset oli aika pitkät, kun istuin keinussa äidin kanssa ja kädellä vetäisin niitä, niin jäi iso tukko kouraan...siltä istumalta sanoin äidille, että mennään sisälle ja äiti ajoi pään kaljuksi :). Nyt on hiukset suht pitkät jo, 7kk hoidoista. Samanvärisenä tuli eli tummanruskeana, mutta ei kiharana, eikä kyllä sen vahvempanakaan, kuin ennen :). Musta se TT-kuva on kivempi, kuin magneettikuvaus, missä tulee vähän ahtaanpaikankammo. Mä aina ajattelen siel tötterössä vaan kokoajan, ett sä kestät tän, sä kestät tän... :D. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tsemppiä ! T: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä yhtään miksi noita mun hoitoja kutsutaan, enkä oikein tiedä niistä muutakaan :) Otan vaan vastaan mitä sieltä tungetaan. Vinkrisiittiä ainakin hoidossa 2 käytettiin paljon, sekä 1 ja 3 hoidoissa jotain punaista sytostaattia.

      Pahoittelut ystäväsi kohtalosta. Tuollaiset aina konkretisoi tämän taudin "raakuuden", vaikka toki selviytymistarinoita löytyy myös.

      Mä en taas tykkää TT-kuvasta juurikin tuon varjoaineen rajumman annostelun takia. Magneetissa en itse koe minkäänlaista ahtaanpaikankammoa ja nytkin meinasin nukahtaa. Tosin liikkumatta oleminen on vaikeaa ja nytkin sieltä pariinkin otteeseen pyydettiin kuulokkeiden kautta olemaan liikkumatta.

      Poista
  3. Heissan!

    Pitää vähän niinku kommentoida Sarin kirjotukseen tuosta Magneetista :) Kivuton, hajuton jne, mutta niin hyvin kuitenkin epämiellyttävä. :) Mut on sinne putkeen työnnetty vaikka miten päin (rippuu aina hoitajasta vaikka samaa paikkaa kuvataan) mutta kyllä se aika ahdas paikka on :)Mutta sitten jos aattellaan MRI:n etuja niin sieltä en ainakaan mä saa levinnäisyys tietoja joten siinä mielessä TT on kauheempi :DDD
    Ja Tsempit " meidän miehelle" ja tietysti koko perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kuvataan MRI:ssä pää, joten itsekään en sieltä saa tietoa kuin siltä alueelta. TT:ssä vedetään lantioon asti.

      Poista
  4. Hienoa, että olet päässyt kotiin! Nyt nauti...

    Osastolla tuli aina silloin tällöin vastaan surullisia asioita, jotka jäivät mietityttämään. Potilastovereiden kuolemat olivat niitä kaikista kovimpia, mutta onneksi oli myös niitä rohkaisevia tapauksia, kuten Sarikin kertoi.

    Kerran TT-kuvassa kanyyliä yritettiin laittaa lääkärin voimin noin 30 kertaa, eikä se sittenkään onnistunut. Kun en ole yhtään pistosherkkä, niin saivat rauhassa kaivella. Sama juttu minulla, että suonet ei vain kestäneet painetta ja lopulta piti tehdä kuvaus natiivina ilman varjoainetta. Harmitti tietenkin. Vieläkin on suonet heikkoja, vaikka sytostaateista on jo yli 10 vuotta. Eipä ne minulla entiselleen ole tulleet.

    Kiva, kun jaksat kirjoitella. Iloa ja aurinkoa päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt itsellä kesti painetta ihan hyvin, mutta kyllä se kuitenkin vähän nipistää se aineen annostelu aluksi, vaikka ne sanovat aina, että mitään ei pitäisi tuntua. En tiedä, mutta nyt tuollaisiin pikkunipistyksiin on jo sen verran karaistunut, että ei juurikaan hetkauttanut.

      Poista