keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Muuttopäivä

Ettei tulisi tylsää, olin järkännyt meille muuton tämän sairastamisen keskelle. Ennen kuin leikkaus päätettiin perua, jännitin hieman sattuisiko se juuri tähän ajankohtaan, mutta onneksi siis peruttiin, eikä tarvinnut järjestellä mitään ylimääräistä.

Vähän isompi kämppä oli tarjolla ja vanhassa ei ollut äänieristyksiä ollenkaan, joten saimme asua käytännössä kommuunissa seinänaapurimme kanssa. Jaettiin seinän läpi toistemme ilot ja surut. Myös arkikeskustelujen sisältö oli molempien tiedossa ja tiedän myös, mitä lapsuuden traumoja seinänaapureillamme on. Oli siis vähän raskasta asumista.

Lauantaille olin järjestänyt kantoapuakin, mutta kun tänään avaimet uuteen kämppään sain ja faija oli auttelemassa, niin päätettiin rypistää homma tänään pakettiin. Kelikin kun näytti uhkaavasti loppuviikkoa kohden huononevan. Saatiin vielä yksi frendi isompien huonekalujen kanssa auttelemaan, joten mm. Sohvan kantamisesta pääsin laistamaan. 

Nyt vähän väsyttää. Neljätoista tuntia putkeen kamojen roudausta ja pakkausta. Tuskinpa nuo sytostaatit ainakaan kuntoa parantaa, joten olen jaksamiseeni tyytyväinen. Lähes normaalisti sai sykkiä.

Sairastamisrintamalla ei oikeastaan mitään uutta olekaan. Vähän parina päivänä nipisteli tuosta solisluun alapuolelta, mistä portin letku menee rintalastan taakse. Se oli kuitenkin niin epämääräistä, että ei aiheuttanut toimenpiteitä. 

Kyllä sitä vaan näköjään itseään aika tarkastikin seurailee, jos vähääkään jokin epäilyttää. Ja kyllähän tuo portti minua kieltämättä vähän vaivaa. Vaikka isossa kuvassa kaikki onkin sen kanssa ihan hyvin mennyt, niin kuitenkin muutamia pieniä juttuja on ollut. Ei vedä kunnolla, kun nousee ylös ja sitten vielä tuo letkukin rupesi ihon alta pullottelemaan. 

Menin vielä fiksuna googlailemaan lontooksi kokemuksia tuosta Bard:n valmistamasta power portista. Suomiversiot kun kaikki olivat niin positiivisia. Ei olisi pitänyt. Oli meinaan sen verran potilasongelmia aina irronneesta letkusta lähtien, että se ei omia epäluuloja ainakaan hälventänyt. Toisaalta, onhan se vieras esine mun kropassa, joten varmaan sitä vähän kannattaakin seurailla.

Alkaa olemaan aika naatti olo, mutta jos sitä vielä virittelisi nuo audiolaitteet toimintakuntoon. Olen melko varma, että uni tulee sen jälkeen kysymättäkin.


t. Madratios




6 kommenttia:

  1. Moi vaan!

    Onnea uuteen kotiin, toivottavasti tuntuu pian omanlaiselta- kestää aina tovin, ennen kuin tavarat löytävät lopullisen paikkansa.
    Kuinkas koirat? Eläimet ei aina kauheasti tykkää muutoksista.
    Ota nyt iisisti ton muuton jälkeen, älä hötkyile liikaa.
    Mä oon kuullut, että herra Googlelta ei kannata kauheesti kysellä sairauksista ja niihin liittyvistä, menee kuulemma pää sekaisin. Enpä tiedä, minusta on kuitenkin parempi tietää, kuin arvailla kaikkea kummallista oman pään sisällä. Jokainen tekee tietysti oman harkintansa mukaan.
    Nauttikaa uudesta kodista ja RAUHASTA!

    Terv. Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,

      Nyt kun pari päivää on roudattu ja duunailtu, niin alkaa tavarat olemaan kunnossa. On tullut muutettua keskimäärin kerran vuoteen viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin alkaa olemaan rutiinia.

      Koirat on olleet vähän stressaantuneita luonnollisesti, kun kamoja pakkaillaan ja roudataan, mutta nyt ovat jo rauhoittuneet.

      Nyt kerkee taas hetken levähtää :)

      Poista
  2. Onnea minunkin puolesta uuteen kotiin :). t: Sari

    VastaaPoista
  3. onnea oikein paljon uuteen kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattista. Oon taas ens viikolla osastolla, mut sulla ei tainnu ollakaan hoitoi sillon.

      Poista