tiistai 13. marraskuuta 2012

Neljäs hoito lähenee

Koko viikonloppua en sentään viimeisten hyvien uutisten jälkeen juhlinut, sillä arki koittaa näissä syöpätouhuissa nopeaan. En juonut edes yhtä alkoholiannosta ettei maksa-arvot heittelisi, vaikka tuskin sillä vaikutusta olisi ollut. Tänään oli siis jälleen labrat, joissa testailtiin hoitokuntoisuuttani huomista varten. Odotin sieltä jotain pientä tulevan, mutta tällä kertaa veriarvot olivat hyvissä kantimissa.

Nopeasti se ilo leikkauksen peruuntumisesta näköjään hälvenee, kun seuraava hoito puskee päälle. Tieto siitä, että sytostaatteja työnnetään suoniin keskiviikosta lauantaihin ja kun todennäköisesti en sairaalasta ennen sunnuntaita pääse, niin hienoista taisteluväsymystä yrittää puskea päälle. Kävin tosin helpottamassa henkistä taakkaa ja hankin uuden lelun tulevaa hoitoa ajatellen. Tällä kertaa hyllystä tarttui mukaan iPad, joka on sairaalaympäristössä huomattavasti läppäriä kätevämpi kapistus. Kevyt ja pienikokoinen. Läppäriä ei saa aseteltua oikein mitenkään niin, että asento olisi hyvä ja se kuumeneekin siinä sylissä sen verran paljon, että reisien kohdalla on märät läntit jo lyhyen käytön jälkeen. Ipadilla tätä ongelmaa ei ole. Kyllä sitä näköjään tekosyitä hankinnoilleen keksii, kun oikein yrittää.

Olotila on jatkunut viikonlopun yli samanlaisena kuin aikaisemminkin. Väsymys on ehkä hieman helpottanut, mutta melkoisen jäätävät silmäpussit on silti tuohon silmien alle ilmestyneet, vaikka paljon olen levännytkin. En tiedä kuuluvatko nekin tähän taudinkuvaan, mutta ovat kyllä rumat. Ja ryppyiset.

Tukkakin on alkanut taas kasvaa. Huomasin sen hiljattain osaston hississä, kun valo sattui päälakea sopivasta kulmasta valaisemaan ja hissin peili paljasti tilanteen. Tutkin kotona päätäni tarkemmin ja huomasin, että kyllä sieltä vaan sellaista harvaa ja väritöntä haituvaa puskee. Ei se ehkä tukan määritelmää täytä, mutta jotain sieltä kuitenkin kasvoi niin, että sheivailukone pääsi jälleen töihin. En tosin tiedä minne ne haituvat katosivat, koska lattialta en niitä löytänyt, eikä koneeseenkaan todisteita ajetuista haituvista jäänyt. Toivottavasti tukka tulee hoitojen jälkeen takaisin alkuperäisessä värissään, koska värittömänä oli aika pliisun näköinen. Muutenkin olen pitänyt tummista hiuksistani.

Kuumeen ja sitä seuranneen antibioottihoidon seurauksena olen pelannut varman päälle ja käynyt ihmisten ilmoilla vain pakolliset menot. En ole ennen tänään otettuja veriarvoja tiennyt millä tasolla leukosyyttini ovat olleet, joten ehkä ihan hyväkin niin. Yritän kuitenkin pitää normaalin elämän taudista huolimatta kuvioissa mukana, joten tänään taas siihen palasin ja kävin kaupungilla lounastelemassa. Teki hyvää, joten ehkäpä yritän seuraavan hoidon jälkeen tehdä asioita normaalisti ja toivon, että seuraavat sytostaatit eivät väkisin aja leukosyyttejäni nolliin.

Hyvällä draivilla tässä siis tulevaan hoitoon ollaan menossa, vaikka kirjoituksista saattaakin erilaisen kuvan saada. Jännästi sitä tiedostaa olevansa sairas, mutta jotenkin oudolla tavalla sitä ei kuitenkaan konkreettisesti henkisesti tajua, vaikka monenlaista muutosta kropassa lyhyen ajan sisään on ollutkin. On toki väsymystä ja muita fyysisiä oireita, mutta onneksi sytostaatit eivät itsessään henkisiä sivuvaikutuksia aiheuta, joten ehkä sen takia tästä ei vieläkään osaa sen kummemmin masentua.

Jännityksellä odotan, mitä seuraava hoito tuo tullessaan...


t. Madratios






6 kommenttia:

  1. Tsempit tulevaan hoitoon :)
    Ei se hääviä sairaalassa ole makoilla mutta sehän menee niin että nyt kun siellä tarpeeksi makoilet niin ei tarvi enään koskaan koska olet terve kuin pukki :)

    VastaaPoista
  2. Minultakin voimia ja jaksamista tulevaan koitokseen! Toivotaan, että kaikki sujuu ilman yllätyksiä suunnitelmien mukaan.

    VastaaPoista
  3. Joo, multakin ziljoona kiloa tsemppiä tulevaan koitokseen.
    Ja kyllä se uusi lelukin vähän lohduttaa.
    Terv. Tellu

    VastaaPoista
  4. Kiitos tsemppauksista. Nyt vähän unta ja osastolle.

    VastaaPoista
  5. Moi! Ihan samanlaisia tuntemuksia mullakin oli hoitojen aikana. Eli kuvauksissa, kun tuli hyviä uutisia, niin tuli mahdoton tsemppi pääle ja sit taas ku ties joutuvansa osastolle, niin kummasti se yes olotila latistu. Mä kävin eilen eka kerran kaupassa niin, ett kävelin keppien kanssa, eikä otettu pyörätuolia...vauhdilla tehtiin ostokset, mut jaksoin kuitenki :). Nyt ootan jo sitä kuntoutusjaksoa Punkaharjullakin, ku onhan se vaihtelua näihin kotiseiniin :). Mä pidän peukkuja sulle, ett kaikki menee hyvin! Ja tsemppiä! T: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Sari. Kiva kuulla, että edistystä on tullut! Huonekaverini etenee kepeillä, vaikka syy niiden käyttöön ei tietenkään ole sama kuin sinulla. Syöpä siinäkin tosin syynä on, mutta eri paikassa. Varmasti kiva odotella, kun tietää kuntoutuksen olevan tulossa. Tsemppiä koitoksiin.

      Poista