maanantai 3. joulukuuta 2012

Hammaspaikkausta ja glögiä

Lauantaina pääsin hetkeksi irtautumaan tästä muuttohässäkästä, kun kävin "edustamassa" firman tilaisuudessa. En ole fyysisiin tilaisuuksiin syksyn aikana päässyt sattuneesta syystä osallistumaan ja oli mukavaa, että tämän kyseisen tilaisuuden ajankohta sattui valkosolutasojen suhteen otolliseen aikaan. Yritän pitää itseäni kärryillä firman asioiden suhteen mahdollisimman hyvin, että en ole kauhean kujalla sitten, jos ja kun tuossa kesän aikana työn touhuun pääsen palailemaan. 

Paljon oli tuttuja paikalla - asiakkaita ja muita sidosryhmien edustajia. Varmastihan se ihmisten silmiin paistoi, että on tutun miehen ulkonäkö vähän erilainen, mutta ilahduttavasti se ei huomiota varastanut. Rento tunnelma ja hyviä keskusteluja. Hetken jo mietin, viitsinkö tässä syöpä outfitissä puku päällä mennä paikan päälle patsastelemaan, mutta hyvä kun menin.

Tämänaamuinen hammaslääkäri meni nopean kivuttomasti. Päivystyksessä ei tarvinnut paria minuuttia pidempään odotella ja toimenpidekin oli nopea. Alkuun kyseltiin melko tarkkaan, mikä syöpä on, milloin todettu, milloin viimeksi mitattu leukosyytit jne. Lohkeamakin kuulemma oli siisti, eikä mennyt ikeneen saakka, joten paikkaus voitiin suorittaa. Ei tarvinnut edes väliaikaista paikkaa laittaa, vaan ihan normipaikka, koska ientä ei tarvinnut sörkkiä. Vähän porausta, paikkaa, hiontaa ja se oli siinä.

Onneksi menikin nopeaan, koska olin tuplabuukannut hammaslääkärin ja labrat päällekäin. Luotin kuitenkin siihen, että aikataulu ei petä. Eihän se pettänyt ja labroista marssin ulos jo heti yhdeksän jälkeen, josta jatkoin matkaani apteekin suuntaan hakemaan zarziota.

Homma siis paketissa niin hampaan kuin muutonkin osalta ja huomenna sitten hakemaan vähän lisää sytostaatteja. Ilmeisesti "vain" parin päivän hoito ja mahdollisesti siis keskiviikkona pääsee kotiin, jos kaikki menee ok.

Nyt onkin tullut touhuiltua viikon ajan kuin terve mies konsanaan, joten oikeastaan ei edes ärsytä mennä sairaalaan. Ei ole oikein kerennyt ajattelermaan koko asiaa. Kiva on ollut myös tehdä jotain fyysistä, koska hoitojen alettua ei ole pahemmin tullut treenailtua. Mukavalla tavalla fyysisesti väsynyt olo. Samalla myös tulee mieleen, että mitenkähän pohjalta sitä treenit joutuu hoitojen jälkeen aloittamaan. Todennäköisesti melko pohjalta.

Otetaan sille. Eilen oli vuorossa alkoholiton Nikolai olut (suosittelen muillekin kuin syöpäpotilaille) ja tänään vähän glögiä ja joulutorttuja.


t. Madratios



4 kommenttia:

  1. Moikka,
    Tsemppiä taas hoitojaksoosi. Jos tarvitset sairaalaan jotakin, soittele!

    VastaaPoista
  2. Moi,

    Voimia hoitoihin! Varmasti auttaa jaksamaan, kun saa edes hetkittäin elää "tavis" elämää :)

    Kävimme tänään miehen kanssa syöpäklinikalla kuulemassa hoitosuunnitelmasta. Odotusaulassa meitä viihdytti raivoisa mummo, joka ei kyennyt käsittämään miten hän, syöpää sairastava, voi joutua jonottamaan lääkärille. Olin varma, että mummo räjähtää. Lopputulos jäi näkemättä kun vuoromme koitti...

    Mutta hoitosuunnitelma oli kaikkea muuta mitä odotimme. Eli sarkoomatyöryhmä oli jo ilmoittanut kahden eri lääkärin toimesta, että on levinnyt keuhkoihin ja sytot alkaa pikimmiten. Nyt syöpälääkäri kuitenkin kyseenalaisti keuhkojen etäpesäkkeet, että onkohan kuitenkaan syöpää. Keuhkot on aikas täynnä hyvin pieniä tiivistymiä, joita nyt päätettiinkin seurata. Eli pari viikkoa odotusta ja kuviin. Jos muutosta ilmaantuu, niin peli kaiketi selvä. Kuitenkin olemme nyt tosi toiveikkaita, että keuhkoissa onkin jotain muuta kuin sarkoomaa :) Odottelu on todella turhauttavaa. Tai mies jaksaa hyvin ja malttaa mielensä. Mutta mä stressaan ja sinkoilen niin että kohta vähintään on vatsahaava.

    Mutta tosiaan, voimia hoitoihin ja rauhaisaa joulunodotusta! :)

    -AH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että asia ylipäätään nytkähtää eteenpäin. Odotellaanko tuossa siis hoitojen aloittamisenkin suhteen uusia kuvia keuhkoista, vai saitteko jo ensimmäistä hoitoaikaa kalenteriin?

      Läheisille diagnoosi tuntuu olevan monesti ehkä jopa vielä raskaampi, koska itse siihen sopeutuu kohtalaisen nopeasti. Yritä kuitenkin rauhoitella itseäsi, niin et sentään vatsahaavaa saa :)

      Kiitos päivityksestä. Omat hoidot menee ihan ok ja vielä kun pari tuntia jaksaa makoilla, niin homma olisi tämän kerran osalta paketissa.

      Poista
    2. Olenkin parhaani mukaan yrittänyt pitää mölyt mahassa syövän suhteen. Itse potilaasta on taatusti ärsyttävää jos läheiset panikoivat. Olen myös sortunut pahemman luokan googlettamiseen. Ja kun tietoa löytyy vain englanniksi, niin tulkinnat saattavat olla... no, vähintäänkin kyseenalaisia ;)

      Meillä on siis leiomyosarkooma pahiksen nimi. Alkaa yleensä vatsan lihaksista. Naisilla kohtu on yleisin emokasvaimen paikka. Ja tyypillisesti leviää keuhkoihin. Ihmettelen vaan eilisen lääkärin kantaa, jonka mukaan aniharvoin leviää. Kun taas se mitä olen lukenut, on jotain aivan muuta. Mutta turha kai sitä on pähkäillä ennen kuin on kirkossa kuulutettu.

      Jotenkin vaan lääkäri tuntui suhtautuvan varsin kepeästi. Vaikka sanoikin, että on niin harvinainen, ettei vastaavaa tapausta välttämättä Suomessa ole edes tavattu. Mutta siis sytot odottaa lopullista diagnoosia. Jos etäpesäkkeitä ei olekaan, niin sytojen käyttö harkitaan uudestaan. Uusi leikkaus ehkä siinä tapauksessa tärkeämpi, jotta saadaan emokasvaimen ympäristö puhdistettua kunnolla.

      Aika pelottavalta vaikuttaa tuo sinun joulumehusi. Mies vitsaili eilen, että jos sytotiputukset alkavat, niin ei hän malta sairaalassa kauaa olla kerrallaan, vaan säätää aina tiputuksen täysille (hoitajilta salaa tietty). Mä olin jo ihan tuohtunut ja toruin ettei niihin vempaimiin saa itse mennä sörkkimään, että on sellaset myrkyt kuitenkin kyseessä :D

      Poista