Loppuihan se hoito! Välillä tuollainen neljä päivää tuntuu loputtomalta ja se viimeinen pullo tuntuu valuvan NIIN hitaasti. Pyttipannufiksaation olin saanut siinä maatessani kehitettyä, joten sellaista oli heti hoidoista päästyäni lähdettävä hakemaan.
Spydäri ei kuitenkaan maistunut miltään ja kerkesinkin jo mielessäni manaaman piheyteni ja sen, miksi ostin sitä halpaa rainbow kuraa. Otin kuitenkin toisen reality checkin ja totesin makuaistini olevan jälleen tutkalla. Se siitäkin sitten. Kauhoin vähän sitä mautonta spydäriä naamaan ja huuhtelin perään tabletit, jotka toivottavasti pitäisivät tavarat siellä alhaalla. Olo oli utuinen ja hidas.
Makoilin sohvalla semisti muumioituneena ja tuijotin tv:stä amerikan mustalaisia, jotain romunkerääjiä ja venäjän vankiloiden karuja oloja. Ei olisi pitänyt, sillä aivot näköjään saa kehitettyä noista melko sekavan ja pelottavan unen. Eipä ole ennen liskojen yötä ollutkaan, ainakaan sytostaattien voimasta... Todella sekavia mielikuvia höystettynä infernaalisella päänsäryllä. Milloin tein romukauppaa mustalaisten kanssa ja milloin pakenin henkeni kaupalla siperiasta. Lopuksi voitin vielä pyöräilyssä olympialaiset ja annoin Lancelle synninpäästön douppaamisesta. Oli vaiherikas yö.
Vieläkin makoilen tässä sängyssä ja yritän miettiä minne suuntaan pää on kallellaan. Eiköhän se tästä parin päivän sisään tokene taas...
t. Madratios
Hyviä vointeja sinulle sinne! En tunne sinua, etkä sinä minua, nostan hattua rohkeudestasi pitää tätä blogia ja kirjoittaa ajatuksiasi syövästä, vaatii voimiakin moinen. Hieno tapa selvitä ja pitää päätä kasassa. =)
VastaaPoistaEwingin sarkooma ei ole maailman paras seuralainen elämässä, mutta jos ei muuta niin kasvattaa ihmisenä ja opettaa valitsemaan sen mikä on tärkeintä. Voimia!
taijamaija@pp.inet.fi