lauantai 5. tammikuuta 2013

Tramalia naamaan

Ilta on mennyt taistellessa jälleen rintalasta -ja alaselkäkipujen kanssa. Kipu tuli tällä kertaa yhtä voimakkaana kuin viimeksikin, mutta sillä erotuksella, että kipulääkkeeksi määrätty tramal ei auttanut mitään. Vedin sitä 200mg kuuuden tunnin aikana, jonka jälkeen oli pakko soittaa osastolle ja yrittää neuvotella vahvempaa kamaa. Liekö neuvottelutaidot ruostuneet, kun päivystävä lääkäri ei vahvempaa suostunut määräämään. Ei kuulemma ole minua nähnyt ja vahvemmat särkylääkkeet haluttaisiin aloittaa minun ollessa osastolla. Sen sijaan kehotettiin menemään päivystykseen. Sanoin, että en sitä tule tekemään ja kysyin onko vielä jotain, jota voisin kokeilla. 600mg buranaa ja vielä 50mg tramalia, ja jos ei 30 minuutin aikana vaikuta merkittävästi, niin sitten kuulemma päivystykseen. Ne minä sitten vedin ja nyt olo alkaa olemaan siedettävä. Viimeksikin jostain syystä juuri burana puri tähän jotenkin, mutta vaikutuksen lakattua kipu tuli heti takaisin. Kunpa nyt ei kävisi niin, koska sitten se on taas päivystyskeikka tiedossa. Seuraillaan.

Yritin viimeksi kuvailla tuota kipua ja en tiedä miten siinä onnistuin, mutta siitä tulee mieleen Alien-elokuvat, jossa peto purskahtaa rintalastasta läpi. Vähän niin kuin synnyttäisi Alienin rintalastan läpi samalla, kun joku kääpiö hakkaa alaselkään kirveellä. Noh, ehkä tuossa on vähän lapin lisää, mutta kyllä se top3:een kokemistani kivuista heittämällä menee.

Muutenhan tässä on mennyt jokseenkin hyvin. Unohdin mennä verikokeisiin, joten ne kävin otattamassa sovitusta aikataulusta myöhässä, mutta eipä tuo mitään haitannut. Arvot olivat hyvät ja niin leukosyytit kuin neutrofiilitkin olivat ainakin vielä viitearvoissa. Onhan ne aikaisemminkin romahtaneet, mutta ollaan nyt optimistisia kuitenkin.

Avopuoliso huomasi tänään, että päälakeen on tullut pieniä luomenkaltaisia läikkiä. Vähän niin kuin maksaläiskiä, mutta luomen kokoisia säännöllisiä haaleita pylpyröitä. Mitä lienee nekin? Onhan se tietysti kiva, että ei ole tasaisen valkoinen pää ja värihän on hyvästä, mutta pitää niistäkin kyllä varmaan muistaa kysäistä.

Muista sivareista vähän huolestuttaa tuo varpaiden tunnottomuus, joka ei tunnu lähtevän pois, vaan on ollut jo pidempään päällä. Pari varvasta on enemmän tunnottomia kuin muut ja oikea jalka on selkeästi vasempaa tunnottomampi. Huolissani olen siksi, että olen aistivani lievää puutumista myös koko oikeassa jalassa. Viimeksi lääkäri jäi miettimään asiaa ja varmastikin näiden havaintojen jälkeen mietitään vähän lisää.

Siinäpä sitä tälle yölle tarinaa. Nyt vaan odotellaan miten kipujen suhteen käy. Onneksi henkinen setti on taas hyvissä, niin ei harmita. "Hauskutin" avopuolisoa vetämällä hupun päähän ja vääntämällä naamaa. Näytän silloin ihan Screaamin pahikselta. Jostain syystä ei tykännyt :)





t. Madratios


5 kommenttia:

  1. Harmi, että kipu tuli taas. Onneksi on pois menossa?

    Päänahkasi muutoksista. Jos googlaat "savipuoli", näyttääkö tutulta? Päänahassa ei kovin tavallinen. Hoituu Nizoral-shampoolla (jolla voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa). Suosittelen siis kysymään hoitavalta taholta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ihan suoraan tuolta vaikuta. Lähellä kuitenkin. Haaleita ja pieniä säännöllisiä täpliä. Pitää kysäistä tuosta, että mikä lienee.

      Kivut kesti eri tasoisina tämän päivän iltapäivään. Yöllä en nukkunut, mutta päivän on tässä kerennyt torkkua.

      Poista
  2. Moi! Toi kipu jota ei voi selittää, on varmaan vähän kuin synnytyskipu. Sitäkään ei pysty oikein kuvailemaan.
    Hyvä,että huumori säilyy, vaikka en minäkään sitä leffanaamiota olis ehkä digannut...

    Terv. Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti voisi kuvitella jotain samansuuntaista olevan. Jos muutenkin näyttää kummitukselta, niin tuskin tuolla on enää väliä, jos vähän naamaa vääntelee :)

      Poista
  3. Toivottavasti kivut menee pois äkkiä. Mullakin oli aina niitä kipuja sytostaattihoitojen jälkeen muutama päivä. Aika monella on ollut tota tunnottomuutta jaloissa sytoista johtuen. Mullakin jalkaterät ja varpaat on ollut kaikkein tunnottomimmat. Toivottavasti sulla menee se ohi, kun hoidot loppuu. Meillä on muutes tollanen samanlainen naamio...lapset käyttäny joskus halloweenina :D. Se on hyvä, ett henkinen puoli on pysyny hyvänä, auttaa varmaan paranemisen polulla :) t: Sari

    VastaaPoista