Arvot oli tänään jo hieman parantuneet, mutta eivät ihan niin paljon, että olisin vielä kotiin päässyt. Leukosyytit olivat nousseet yli kahteen ja CRP oli puolittunut, ollen nyt hieman yli 20. Ei siis edelleenkään noussut kovinkaan korkealle alkujaankaan. Kotiin pääsen todennäköisesti huomenissa.
Viime yönä tutustuin Oxynormien maailmaan ja totesin olevan tehottomia. Minut laitettiin siis piikittämään zarziota yhteensä kahdeksan päivää, että leukosyytit nousisivat. Kyllähän ne lopulta nousivat ja samalla tulivat myös jo perinteeksi muodostuneet luuydinkivut. Välillä tuntui, että napsin noita mainittuja oxynormeja kuin karkkeja, mutta annostukseni oli kuulemma vielä pieni. Kipu hieman hellitti tabujen jälkeen, mutta palasi aina vaikutuksen lakattua. Ei mitään pitkävaikutteisia lääkkeitä meinaan ole.
Siitäkin kuitenkin selvittiin jälleen ja nyt on ilmeisesti vetämässä konsultaatiopyyntö kipulääkärille. Ehkäpä sieltä löytyisi ihan oikea lääketieteellisestikin selitettävissä oleva syy tuolle itse diagnosoimalleni luuydinkivulle ja jokin droppi, joka sen pitäisi aisoissa.
Suu on mennyt parempaan suuntaan ja velliä olen jo saanut alas kauhottua. Kaikenmoisia puudutteita ja litkuja tuossa pöydällä odottelee aina ruokailuja. Tuo puudute jonkin verran auttaakin, mutta tuollainen suuhun ruiskulla annosteltava jälkilitku on parempaa. Se rauhoittaa limakalvot syömisen jälkeen.
Mutta tänään siis saa jo käydä vähän ulkoilemassakin, joten eiköhän sitä tule jossain käytyä vähän ajan kuluksi käppäilemässä.
t. Madratios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti