maanantai 25. helmikuuta 2013

Kuvaukset ja kallonkutistajat

Tänään otettiin vähän kuvia taas ja varjoaineiden siivittämänä mentiin läpi TT-putkesta ja makoiltiin magneetissa. Kuvausten väliin oli mahdutettu urheiluakin, koska molemmat kuvaukset suoritettiin eri paikoissa. TT-kuva oli vanhalla kirralla ja siitä kolme tuntia oli magneetti Meilahdessa. Kovat on siis kuvantamisten käyttöasteet, kun niitä noin joudutaan ripottelemaan.

Kävin sitten siinä kuvausten välissä häiriköimässä tuttujen työpäivää ja pakotin ahkerat työläiset työttömän pummin kanssa kahville kesken päivän. Syöpäläiselle kun kukaan ei uskalla sanoa ei ;)

TT-kuvaus meni onneksi hyvin ja tällä kertaa varjoaine ei edes nipistänyt suoneen tunkeutuessaan. Kanyylikin oli suonessa erityisen hyvin, koska toimenpidehuone oli asennuksen jälkeen yltäpäältä veressä. Se siis niin sanotusti "hieman sylkäisi". Asennuksen suorittanut harjoittelija sai siis olla työhönsä tyytyväinen, koska ensinnäkin osui ensimmäisellä ja vieläpä hyvin.

Magneettissa kuvattiin pääkopan lisäksi kaula ja magneettihoitaja kerkesikin jo pelotella 50 minuuttia kestävällä kuvauksella. Onneksi valehteli, koska niin pitkä kuvaus olisi ollut viihtymisen kannalta tuskaa. Ilmeisesti tuo kaulan kuvaus kuitenkin jotain muutosta kuvaussarjoihin aiheutti, koska noin kovaa en ennen siellä tuubissa ole hytkynyt. Välillä tuntui, että se makuualusta lähtee lentoon.

Kuvausten välissä kerkesin soitella osastollekin ja kysellä mahdollisuuksia henkeviin keskusteluihin. Tuli huomattua, että sille saralle ei paljoakaan ole resursseja allokoitu. Yksi psykiatri ja tämä jo kerran tapaamani psykiatrinen(?) hoitaja. Psykiatrillekin on kuulemma pitkä jono. Vaihtoehdoksi tarjottiin syöpäjärjestön vertaistukea, mutta se nyt ei varsinaisesti sytyttänyt. Jotenkin koen, että en sinänsä vertaistukea halua, vaan mieluummin ammattilaisen, jolla olisi työkalupakissaan muutakin, kuin omat kokemukset. Niitä tietenkään mitenkään väheksymättä. Jätin vielä osaston lääkärile aiheesta soittopyynnön kuitenkin.

Käytännössä siis tämän sektorin palvelut lienee ostettava yksityiseltä, jos mielii järkevällä aikajanalla juttelemaan päästä. Edellinen blogitekstini generoikin jo lähipiiristä yhteydenoton, jossa tiedettiin suositella tuttua psykologia (mitä lienee eroa psykologilla ja psykiatrilla). Vähän se tietysti maksaa, mutta varmaan se on pakko lompakkoa raottaa.

Soittelenpa siis huomenissa tälle saadulle kontaktille ja kyselen vähän mitä mieltä hän tapaamisesta olisi ja milloin sellainen järjestyisi.


t. Madratios

8 kommenttia:

  1. Täällä Imatralla ainakin pääsi depressiohoitajalle terveyskeskuksen kautta ja siihen akuutti kriisiryhmään menin niin, ett itse katoin puhelinluettelosta ja sieltä löysin sellasen. Akuutti kriisiryhmä on sellanen, että sinne voi mennä millon vaan juttelemaan ja milloin vain voi soittaa, jos ahistaa...myös viikonloppusin..siitä oli hyvä. Kävivät myös kotona juttelemassa, jos halusi. Täälä ainakin sielä oli tosi ammattitaitoista porukkaa. Mä oon aina joutunu olemaan tunnin sielä tai välillä ylikin, siinä magneettitötterössä ja siks en siitä tykkää...no tänään se kaheltatoista edessä. Ei mullakaa mitää pahempaa ahdistusta sielä olo tee, ei vaan muuten jaksais :)Toivottavasti tulee hyviä uutisia kuvantamisista...kummallekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyt tämän julkisen sektorin palvelusaatavuudesta täysin ulapalla. Toivottavasti nyt edes maanantaina se magneettikone toimii, niin saat tuloksia tietoon. Otetaanko sulta muuten kontrolleissa pelkkä magneetti vai myös TT?

      Poista
  2. Moikka, sekä psykiatrin että psykologin tutkinnot suoritetaan yliopistossa. Ainakin se on ero, että psykiatriksi valmistutaan lääkiksestä, psykologiksi psykologian laitokselta.
    Uskon, että hyvän ja kokeneen psykologin kanssa asiat avaavat uusia näkökulmia tilanteeseesi ja olosi kevenee olennaisesti :).

    VastaaPoista
  3. Joo, soittivat Lappeenrannasta, että magneettikuvauslaite rikki, joten kuvaus siirtykin ensi maanantaihin....ett silleen :). Mies oli varta vasten ottanut vapaata töistäkin, ett kuskaa mua, mut eihän sille minkää voi...uus yritys sitten maanantaina.

    VastaaPoista
  4. Siis täh?! Tarkoitan noita resurssointeja.

    Ensin selvitän sen verran, että terapiaa saatat saada sairaanhoitajalla, psykologilla (lukenut yliopistossa psykologiaa) tai psykiatrilla (lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan). Olisi suositeltavaa, että näillä ammattiryhmän edustajilla olisi erillinen terapiakoulutus. Kognitiivinen terapiasuuntaus on nykyään erityisessä huudossa.

    Kun kerran pk-seudulla asustat, pitäisi yleissairaalapsykiatrian olla paremmin resurssoitu kuin nyt olet kuullut. Aukeneekohan tämä linkki, jos ei, googlaa HUS ja yleissairaalapsykiatria:
    http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,621,995,2243

    Toivottavasti apu löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kyllä selailla noita HUS:n sivuja ja löysinkin juuri tuon linkittämäsi sivun. Lääkäri soitti tänään ja sain lähetteen juurikin tälle syöpäklinikan ainoalle psykiatrille, mutta muiden yksiköiden psykiatreista ei mainittu mitään. Myöskään vapaita aikoja ei osattu suoraan kertoa. Olisiko sitä vain pitänyt itse tajuta kysyä lähetettä juurikin tuonne, koska muista resursseista ei edes lääkärin toimesta mitään mainittu?

      Poista
  5. Oletko ehtinyt kaupungin palveluihin tutustua / selvittää miten nopeasti siellä pääsisi esim. psyk. sairaanhoitajan juttusille? Helsingissä voi tietysti olla ruuhkaa, pienemmissä kaupungeissa pääsee käsittääkseni suhteellisen nopeasti. Tuossa linkki. Olen pari kertaa jo yrittänyt postata tämän sinulle, mutta jostain syystä ei ole onnistunut.

    http://www.hel.fi/hki/Terke/fi/Terveyspalvelut/Mielenterveyspalvelut/Terveysasemien+mielenterveyspalvelut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi. Kyllähän mä noihin yritin paneutua, mutta kärsivällisyys vähän petti :) Nyt ainakin jotain päätä saatu auki ja katsellaan, että mitä jatkossa.

      Poista