Suhteellisen nopeastihan tämä etenee ja sädehoidosta tulee rutiinia. En voi väittää, että maskista edelleenkään varsinaisesti nauttisin, mutta kyllä siihen tätä tahtia tuntuu nopeastikin tottuvan. Vein saliin vielä Panteran levyn, niin saa oikeanlaisen fiiliksen päälle. Ei kuulemma ole kovinkaan suosittu muiden potilaiden keskuudessa tämä mun tuoma levy, mutta hoitajia mun valinta hymyilyttää. Ei kai kaikilla voi olla yhtä hyvä musiikkimaku, kun mulla.
Poskessa ei vielä näy ulkoisesti mitään, mutta kyllä sitä jo vähän kutittaa. Aika-ajoin tekisi siis mieli raapia. Suussa ei varsinaisesti myöskään näy mitään, paitsi ehkä siellä on alkanut normaalista poiketen hieman pahalta maistua. Tuttu sytostaateista, voisin sanoa. Ei kuitenkaan vielä mitään valkeaa peitettä tai mitään. Muutamalla maskikohtalotoverilla tosin on makuaisti hoidon aikana lähtenyt, joten en vieläkään edes yritä uskotella itselleni, että tästä ilman lyhytaikaisia sivareita selvittäisiin.
Ja jos makuaisti lähtee, niin se vesittää mun suunnitelman korkata skumppa viimeisen sädehoidon jälkeen. Alunperin ajattelin tulla siihen prätkällä ja lähteä siitä sitten aikauismaisen arvokkaasti kumit käryten, mutta kun se ei nyt näköjään onnistu, niin olkoon skumppa hyvänä vaihtoehtona. Siitä sitten pikkuhiprakassa bussiin, räyhäämään elämäntotuuksia teineille ja putkaan. Loistosuunnitelma.
Ennen sitä iltapäivällä sädetys jatkuu taas ja viikon päätteeksi on 10/36 sädetetty. Otan mahdollisesti yhden sädetyksen videolle, kun kuvata siellä kuulemma saa. Eipä siinä tosin mitään ihmeellistä sinänsä ole, mutta vaikka sitten muistoksi.
Huomenna on sädetysten lisäksi vielä jalan kontrolliröntgen ja lääkäritapaaminen. Ei enää juurikaan kipuile tuo jalka, joten toiveissa on, että parantuminen on edennyt suunnitellusti. Varauskin oli suunniteltu 2+2+2, mitä se ikinä tarkoittaakin, mutta selvinnee huomenna.
t. Madratios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti