Hyvä tuli

Aamulla olikin aikainen herätys, kun mulle oli unohdettu kertoa, että pääsen saliin ensimmäisenä. Ei oikein hissi taas kohonnut ja saivat useamman kerran selittää mitä täällä tapahtuu. Mä taidan olla siinä tilassa jotenkin koominen, kun mun sekoilu tuntui kovin naurattavan. Herätyksen jälkeen sain vielä vähän yli tunnin torkkua ja sehän jopa onnistui. Ei siis alkanut jännittää.

Leikkaussali alkaa tuntua jo sen verran tutulta, että usein siellä vaivaava vapinakin loisti poissaolollaan. Pöydälle siirryttyäni kysyttiin, että olenko koskaan saanut selkäydinpuudutusta. En muuten ollut, joten jotain uutta sentään oli luvassa. Mies kyljelleen, pintapuudutus ja sitten varsinainen puudutuspiikki ytimeen. Ensimmäinen tuikkaus ei onnistunut, kun pintapuudutus ei tainnut vielä vaikuttaa ja väistin neulan. Mulle kävi sitä samaa selkää tatuoidessa jatkuvasti. Jotenkin se kutitti ja vaistomaisesti karkasin. Asennon korjaus ja uusi yritys, joka onnistui. Ja jos joku ei ole vastaavassa tilanteessa ollut ja joutuu, niin toiminpide on helppo. Ei nippaa verikokeenkaan vertaa.

Nopeasti alkoi alakroppa puutumaan ja vähän ahdistavalta tuntui se, että ei pystynyt jalkojaan liikuttelemaan, eikä tuntenut nivusiaan. Puudutus oli käytännössä täydellinen kylkiluista alaspäin. Sen jälkeen suoritetiin vielä kylmä/kuuma testejä ja oli aika mielenkiintoista, että kosketuksen sinällään tunsi, mutta ei kylmää tai kuumaa.

Ennen kuin huomasinkaan minulle kerrottiin, että leikkaus on jo käynnissä ja jalka avattu. Kuulin kuinka luunpäitä ensin hiottiin hiomakoneella, jonka jälkeen asennettavaa levyä soviteltiin paikalleen. Lopulta alkoi kuulua poran ääntä, jolloin tiesin ruuveja asennettavan.

Homma oli ohi tunnissa ja yllätys oli melkoinen, kun suojat poistettiin. Olin koko ajan luullut, että jalka olisi koukussa, mutta siellähän se oli ojennettuna. Todella friikki fiilis nähdä, kun jalkaa asetellaan ja itse ei tunne mitään. Noin tunti leikkauksesta leikattua jalkaa sai jo vähän liikuteltua. Tuo toinen jalka alkoi toimia paljon nopeammin, mutta leikattuun jalkaan ei tunto vieläkään ole täysin palautunut. Pikkuhiljaa se kuitenkin näyttää palautuvan ja leikkaushaavaakin alkoi jo hieman aristaa, joten otin vähän droppeja, ettei ala liiaksi kivistellä.

Iltapäivällä jalkaan aletaan duunailemaan irroitettavaa kipsiä ja jos mitään ihmeellistä ei tule, niin huomenna varmaankin pääsen himaan. Mut sijoitettiin nyt omaan huoneeseen infektioriskin takia. Tuota leikkaushaavaa seuraillaan vähän tarkempaan, ettei tosiaan pääsisi tulehtumaan. Aavistuksen kohonnut riski mulla siihen siis on, mutta ei ne mun veriarvot niin huonot olleet, että se mitenkään merkittävästi normaalia ihmistä korkeampi olisi.

Pakko vielä mainita, että tänään paukkui myös ennätyksiä. Neutrofiiliennätykset siis. Eilen piikitin zarziota, kun neutrofiilit olivat arvossa 1 ja niitä hieman haluttiin nostaa. Kyllähän ne tosiaan nousi - 27 kertaiseksi. 27 oli siis tämänpäiväiset neutroofilit, joka on mun henkilökohtainen ennätys. Sitä lappua kävi muuten useampikin ihminen ihmettelemässä.

Loppuun vielä kuva käsityöläisen taidonnäytteestä. Luulisi pysyvän luunpäät paikallaan.

t. Madratios