perjantai 14. kesäkuuta 2013

Tiputukseen

Tämän päivän hoidot jäi sitten väliin, kun lääkäri passitti aamuhoidosta suoraan osastolle tiputukseen. Nestehukka on päällä ja nesteytyksen lisäksi saan antbiootit tuohon suun todella pahaan hiivatulehdukseen. Kipulääkitystä on myös helpompi täällä osastolla fiksailla kuntoon nyt, kun tuo laastari on riittämättömäksi osoittautunut. Yksin kokeillessa on siis tuo kuoleman riski opioidella olemassa, kun hengityslamaa tuppaavat aiheuttamaan. Ja kyllä sen huomaa, että nukahtessa on aika kevyt hengitys. Samalla tavalla sitä tietysti sairaalassakin kuolee, mutta täällä tosin on elvytystaitoista sakkia paikalla.

Sädehoitoja yritetään jatkaa heti alkuviikosta, jos suinkin vain pystytään. Se voi olla, että loput tosiaan tulee kerran päivässä, kuten taisin jo aikaisemmin mainitakin. Vähän kyllä epäilyttää, mutta jospa ne antibiootit ja nesteytys tekisi ihmeitä.

Ja kun tämä ei jo muutenkin olisi totaalinen farssi, niin kyllähän se tuo nykyinenkin laskimoportti on tukossa. Se oli sen 6 viikkoa käyttämättä, eikä enää vedä. Ei ainakaan poistoleikkausta tarvitse filosofiselta kannalta miettiä, mutta onhan tämä jotain täysin käsittämätöntä.

Tää on taas niinkö jotain leffaa kattelis itsestään.



t. Madratios


5 kommenttia:

  1. Nii ei siel sairaalas kyl kiva oo olla, mut on kyl hyvä, ett tos tilanteessa joku tarkkailee ja ett saat kunnon kivunlievityksen. Toivottavasti saisit pian ittes parempaan kuntoon ja hoidot vois viedä loppuun. Joo ois munki pitäny vaan heti otattaa pois se infuusioportti, niin ei ois tarvinu rampata sielä syöpäklinikal...ja siin leikkaukses se kirurgi huomas vielä, ett multa oli se letku irti...kauan sit lienee ollu... Mä pidän sulle peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tässä tilanteessa yhtään kapinoi tätä vastaan. Olin aika huonossa hapessa kieltämättä. Jotenkin ei pysty tajuamaan tuota, että miten jo toinen portti voi mennä jumiin. Pitäisi tilastojen valossa olla melko mahdotonta, mutta katsotaan mitä sieltä irroitettaessa löytyy.

      Poista
  2. Kovat on hoidot kovassa taudissa. Läheltä seuranneena on joku käsitys, mitä se voi pahimmoillaan olla. Tsemppiä, loppusuora häämöttää.

    VastaaPoista
  3. Tuo hiivatulehdus on herkästi iskemässä hoitojen edettyä pitemmälle. Minäkin sen sain aikoinaan ihoon kainaloiden alle ja selkään hoitojen päätteeksi. Tosin se oli ihossa varmaan sata kertaa helpompi kuin suussa!

    Toivottavasti antibiootit purevat nopeasti ja olo helpottuu. Voimia!

    VastaaPoista