lauantai 29. syyskuuta 2012

Rentoutumista

Olo selkeästi paranee tätä "toipumisjakson" loppua kohti. En tiedä, tuleeko se olemaan näin aina, vai elääkö olotilan kehitys hoitojen edetessä. Toivottavasti ei elä ainakaan huonompaan suuntaan.

Olen pyrkinyt vähentämään pahoinvoinnin estolääkityksen määärää. mutta se tuntuu olevan jokseenkin haastavaa. Osastolta minulle ehdotettiin, että jättäisin Zofranin pois kokonaaan, jota yleensä olen ottanut aamulla ja illalla, sekä ottaisin puolikkaan Temestan ainoastaan aamulla ja illalla. Zofran-annoksen olenkin puolittanut, mutta jossain vaiheessa vuorokautta on aina iskenyt kuvotuksen tunne, johon pelkkä puolikas Temesta ei auta ja siihen olen Zofranin joutunut ottamaan. Temestan kanssa olen pärjännyt parilla puolikkaalla per päivä.

Yleensähän tuota Zofrania ei edes kotona oteta, mutta kun Primperan aiheuttaa erittäin ikävät sivuoireet, niin Zofran ja Temesta ovat ne lääkkeet, jotka minulle määrättiin. Pitää kysellä ensi viikolla osastolle mennessäni, että kannattaisiko lähteä kokeilemaan jotain toista yhdistelmää. Auttavathan nuo toki, mutta ovat ilmeisesti aika vahvoja lääkkeitä molemmat, eivätkä kai mitenkään tyypillisiä jatkuvaan käyttöön.

Ylipäätään tuntuu erittäin oudolta puhua lääkkeiden jatkuvasta käytöstä, koska tähän asti olen selvinnyt lähestulkoon buranan voimin. Kaikki varmaan ovat joskus täyttäneet vaikkapa työhöntulotarkastuksessa, tai jossain muussa yhteydessä lappuja, jossa kysellään lääkityksestä. Niihin olen saanut aina ennen vedellä viivoja, mutta nyt olen kuin mikäkin vanhus ja rustaan pitkät listat käyttämistäni lääkityksistä. Yritän asennoitua tähänkin, että se on nyt tämän vuoden projekti ja tulevaisuudessa saan taas vedellä niihin lappusiin viivoja. Tai toki vielä parempi, jos sellaisia lappuja ei edes näkisi.

Edellisessä kirjoituksessa tein havaintoja karvanlähdöstä ja sekin on jotenkin outoa, eivätkä ne varise itsestään pois, mutta nyppimällä irtoavat sankoin joukoin äärimmäisen helposti. Olen lukenut tapauksista, jossa suihkusta tullessa tyyliin kaikki hiukset ovat kerralla lähteneet. Yksilöllistä, tiedän, mutta omat hiukset ja muut karvat eivät todellakaan ole tiukassa kiinni. Sen verran niitä kuitenkin tuntui aina tippuivan, että höyläsin pään ja parran sängelle. Sänki sinne kuitenkin siis jäi, lukuunottamatta paria läikkää, jotka tulivat, kun kevyesti kokeilin hiuksia nyppäistä. Aika varmaan näyttää variseeko tuo sänki, vai jääkö tuollaiseksi.

Väsymystä lukuunottamatta olo on siis ollut pääosin hyvä, jos jättää laskuista pois lääkkeiden vähentämisyrityksistä johtuneet pahoinvointioireet. Hyvää olotilaa on tullut myös hyödynnettyä ja eilen kävin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla shoppailemassa. Mukaan tarttui vähän uutta pipoa, kaulaliinaa ja takki. Sen jälkeen käytiin avopuolison kanssa syömässä Sushia, jota olin mielessäni himoinnut jo pidempään. Oli hyvää!

Vielä olisi viikonlopun aktiviteetteina vähän läksiäisjuhlaa, sekä sunnuntaina brunssi. Maanantai tarkoittaakin sitten taas labroja ja tiistai osastoa. Tämä toipumisjakso tuntuu ihan kesälomalta. Kun se alkaa loppumaan niin töihin paluu hiipii mieleen. Eikä välttämättä positiivisessa mielessä...


t. Madratios

2 kommenttia:

  1. Voin lohduttaa sinua, että kun joku aika on kulunut, niin tuskin muistat, että olet joskus syönyt pahoinvointilääkkeitä. Se on nyt sitä, sinun elämäsi, mutta tulee vielä toinenkin aika. Usko pois!
    Minullakin alkuvaiheessa oli jatkuvaa pahoinvointilääkkeiden syöntiä, mutta kyllä se vähitellen helpotti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika näyttää miten tämä tästä etenee. Ja niiden lääkkeiden syöminenhän pitää pahoinvoinnin kurissa, eivätkä pahemmin sivuvaikutuksia aiheuta, joten sinänsä haaste lienee lähinnä tuolla pääkopassa. Hoitojen aikana saa tottua moneen asiaan ja tämä on yksi niistä :)

      Poista