tiistai 18. syyskuuta 2012

Lyhyt jatkohoito

Tässähän alkaa ihan pelottaa, että mihin kuntoon sitä itse vielä joutuu, kun joka kerta osastolle saapuessa siellä on jotain meininkiä päällä. Tänään saapuessani, mies oksensi samassa huoneessa, johon minut laitettiin ja ympärillään kävi kova kuhina. Annettiin happea, morfiiniliuosta yms. Sillä lailla - ajattelin ja kävin viereiselle punkalle makaamaan. Vedin kuulokkeet korville, että edes teoriassa voisin jälleen irroittautua tästä maailmasta. Päätin valita hieman rankempaa kamaa ja laitoin Panteran Cowboys From Hell soimaan. Bring it on! Ei siinä nyt mikään kuolonkamppailu käynnissä ollut, tai edes jäätävä paniikki, mutta kontrasti on ulkomaailmaan verrattuna melkoinen.

Osastolla on töissä yllättävän iso joukko sairaanhoitajia ja olenkin lähes jokaisella käyntikerralla törmännyt uusiin naamoihin. Itseäni tämä tosin ei millään tavoin haittaa, mutta olin vain kuvitellut siellä olevan pienen ydinjoukon tekemässä kolmea vuoroa. En ollut jotenkin tajunnut, että eihän se sama hoitaja siellä olekaan ottamassa vastaan, kun osastoa pyöritetään 24/7. Voisi kuvitella, että jossain vaiheessa tulee hoitajat sen verran tutuiksi, että voisi ihan nimilläkin jutella. Lääkäreitäkin tuntuu olevan muutamia, mutta pääosin yksi ja sama naislääkäri on minua käynyt tutkailemassa. Kerran mukanaan oli joku toinen naislääkäri, joka ainakin sillä hetkellä vaikutti huomattavasti etäisemmältä. En oikein pitänyt siitä, koska toi julki huolensa tilastani. En minä haluaisi noita välttämättä ihan noin kuulla, vaikka asian kanssa sinut olenkin. Korjasi kuitenkin tilannetta hieman tsemppaamalla loppuun, että kyllä me sut kuntoon hoidetaan. 

Muutenkin tulee herkällä korvalla korvalla kuunneltua lääkäräreiden ja hoitajien sanavalinnat ja huomaan myös heidän tajuavan sen. Potilaana selkeästi aistii monia asioita, kuten epävarman kanyylin asennuksen kuin myös lääkärin, joka itsekin tajuaa käyttäneensä "väärää" sanavalintaa. Se on varmasti haasteellista heidänkin kannaltaan.

Tämä jatkohoito ensimmäiseen pidempään hoitoon oli siis erittäin lyhyt, mutta toivottavasti sitäkin tehokkaampi. Tätä päivää ajatellen kävin eilen jälleen verikokeissa ja sain kuulla, että veriarvot kaikkineen näyttävät erittäin hyviltä, joten hoito pystyttäisiin antamaan.

Tällä kertaa olikin luvassa yksi ainoa sytostaattipullo, joka oli tiputeltu parissa minuutissa. Sitä edelsi kipeän käden tutkiminen, jonka todettiin olevan kipeä. Ei siinä oikein sen enempää draamaa ollut, mutta ilmeisesti sille ei mitään voinut tehdä. Päätettiin kuitenkin hoitajan kanssa laittaa kanyyli toiseen käteen, sillä varmaan olisi hieman kirpaissut piikittää ärtynyttä suonta. Ensimmäisellä yrityksellä suoni pakeni ja tuloksena oli pelkkä mustelma, mutta jo toisella kerralla tuo nuori naishoitaja sai kanyylin paikalleen.

Otin samassa yhteydessä esiin tuon portin asennuksen, josta minulle nyt lähetettä kirjailtiinkin. Hoitajat kertoivat sen helpottavan elämää, eivätkä luvanneet näiden suonten väistelyiden ainakaan vähenevän hoitojen edetessä. Portin kanssa niistä ei tarvitsisi murehtia. Leikkaushan sekin tietysti on, mutta taitaa noita myrkkyjä vielä sen verran monta litraa mennä, että saadut hyödyt painaa vakaakupissa enemmän. Kyselin, että miksi lähetettä ei oltu jo kirjailtu, että onko heillä jotain kriteetereitä asennukselle, kuten vaikkapa hoitojen kesto, potilaan odotusarvo jne.? Ei kuulemma ollut ja lähinnä se on yleensä kiinni potilaan omasta halukkuudesta. Monet eivät kuulemma sitä halua. Mietin itsekseni, että olinhan oman halukkuuteni siitä suoraan jo aikaisemmin ilmaissut, mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt prosessissa.

Patti on jälleen pienentynyt ja kädellä tunnustellessa sen kohdalla tuntuu enää hyvin vähän jotain epämääräistä. Olokin on nyt hyvä ja ruoka maistuu, ehkä jopa liikaakiin. Tulee ahmittua. Sen tosin on jo oppinut, että huomisesta on hankala mitään sanoa, mutta ainakin tänään olen onnellinen. Onnellisuus, vaikka onkin syvällinen aihe, tuntuu tällä hetkellä kulkevan käsi kädessä olotilan kanssa.

Seuraava hoito on parin viikon päästä, joten tässähän saa levätä ihan pitkäänkin. Katsotaan mitä tässä välillä tapahtuu ja josko sitä ihan filosofiseksi pystyisi jostain aiheesta heittäytymään. Jos tulee mieleen kysymyksiä, niin niitäkin saa laittaa.

Nyt koirien kanssa lenkkeilemään.


t. Madratios

1 kommentti:

  1. <3<3 Tsemit ja kiitos viestistä :) Se on hyväettä saa sarkooma kyytiä - antaa mennä vain :D

    VastaaPoista