Mä kuitenkin hoitavalle lääkärille selväsanaisesti ilmaisin, että nyt vähän vituttaa ja tarttis päästä juttelemaan, niin saan lähetteen syöpäklinikan ainoalle psykiatrille, jonka aikatauluista ei osata sen kummempaa sanoa. Muista resursseista mainitaan ainoastaan joku Martti (nimi muutettu), joka on saman taudin joskus keskiajalla sairastanut.
Myöhemmin tajuan, että on olemassa erillinen yksikkö, joka näitä palveluja tuottaa. Ehkä useampikin. En kuitenkaan sytostaattien rampauttamilla aivoillani juuri sillä hetkellä tajunnut edes kysyä, että onko olemassa muita resursseja kuin klinikan oma psykiatri Pirkko (tämäkin nimi muutettu) ja saman taudin sairastanut Martti.
Kaikki kunnia Pirkolle ja Martille, sekä lähetteelleni, mutta kun olisi ollut ihan kiva jutella jonkun kanssa jo eilen. Ja kun Pirkko tuntuu kiireinen olevan, niin en oikein käsitä, että mikä estää aktiivisesti mainitsemasta, että olisi meillä muuten tällainenkin palveluita tuottava yksikkö.
Ja olisi muuten markkinamiehelle töitä linkin takaa löytyvän tekstin uudelleenkirjoittamiseen Psykiatrinen konsultaatiopoliklinikka. "Somaattinen oireilu ja erotusdiagnostinen arvio". No sillä lailla. On vielä oikein laitettu "Potilaille ja läheisille" -otsikon alle. Tulee mieleen lähinnä hifikaiuttimen arviointi, josta kukaan nyt ei ikinä mitään ymmärrä. Musiikkia sieltä kuuluu, mutta selitys on vähintäänkin kryptinen.
Yksikertaisuutta rakastava mies varasi näin ollen ajan yksityiselle. Sieltä kun löytyi kohta: "Psykologi". Perään oli vielä keksitty nokkelasti laittaa puhelinnumero ja maininta traumaattisten kokemusten käsittelystä ratkaisukeskeisen psykoterapian voimin. Bingo!
Muistanpa muuten vajaa pari vuotta sitten keskustelleeni erään sairaanhoitopiirin kehitysjohtajan kanssa aiheesta asiakaspolku. Vielä taitaisi olla vähän tekemistä.
t. Madratios
Ihana ja hauska kirjoitus taas kerran, ja niin tarpeellisesta aiheesta! Minäkin toimin tukihenkilönä ja tiedän, että me tukihenkilöthän tunnemme vain omat polkumme. Olemme oman asiamme asiantuntijoita, ja ei meistä ole oikein toisten kuormaa kantamaa siinä mielessä, mitä sinä näissä syövän ja syöpähoitojen syövereissä juuri nyt kovasti tarvitsisit. Olisiko siellä teidän sairaalassa joku sosiaalityöntekijä tai muu sellainen virkamies, joka voisi auttaa etsimään siltä alueelta jotakin yhteiskunnan palveluita? Itse kävin jonkun kerran työterveyden kallonkutistajalla, mutta sulla ei taida sellaista olla. Terveisin ja voimia lähetellen Leena Jyväskylästä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMoi Leena. Pitää vielä sen verran oikaista tuota sanaista iloitteluani, että kenellekään ei vahingossakaan väärää kuvaa kirjoitteluistani tule - tukihenkilön duuni on tosi arvokasta ja kunnioitettavaa. Se vain itsestä juuri tällä hetkellä tuntuu, että tarvitsen jotain muuta. En koskaan ole varsinaista virallista tukihenkilöä tavannut, mutta toki osastolla on tullut turistua useammankin vertaisen kanssa ja ne keskustelut auttavat paljon siinä tietyssä tilanteessa ja tiettyihin asioihin. Voi vertailla jne.
PoistaMulla ei ole työterveyshuoltoa, kun ei ole enää töitäkään :) Eikä aloittavalla firmalla sen puoleen työterveyshuoltoon olisi varaa muutenkaan ollut. Kyllä mä jostain sitä keskusteluapua kaivan. Omaa yksinkertaisuuttani vain tuohon purin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPoistin kommenttini, kun tarjoilin tuota samaa yksikköä sulle. Mutta täälläpäin se oli ainakin mun apuna: sain yhden kerran puhua lääkärille siellä ja jatko hoitui sairaanhoitajan kanssa. Pääsisin vieläkin, vaikka hoidot ohi, niin kauan kuin kontrollit jatkuu. Mulla iski pahin kriisi vasta jälkeenpäin, kun aloin kelata, miten lähellä kuolema oli ollut. Hoitojen aikana en pystynyt muuhun kuin yksi hoito kerrallaan raahautumaan. Pyydä vaan lähete yleissairaalapsykiatrille!
VastaaPoistaMoi Elina. Kiitos kommentista. Kyllä mäkin varmasti noiden palveluiden piiriin pääsen / pääsisin. En nyt vain ollut skarpeimmillani tuossa tilanteessa ja kun en tajunnut sitä edes pyytää, niin se hetkellisesti turhauttaa. Noiden aikataulujen sopiminen hoitojen kesken kun on vieläpä vähän hankalaa noista infektioista sun muista johtuen, niin kauaksi tuntuu mahdollinen tuleva sessio menevän.
PoistaPaljon olen syöpää sairastaneiden tekstejä lukenut ja huomannut tuon saman, että moni alkaa vasta taudin jälkeen oireilemaan. Ehkä tässä vaiheessa lakki kourassa avun hakeminen helpottaa sitäkin aikaa. Kuka tietää.
Käsittämättömän hankalaksi tehty tuo mielenterveyden hoitaminen. Minusta jokaiselle vakavasti sairaalle pitäisi puoliväkisin tyrkyttää kaikki mahdollinen info siitä, mistä saa keskusteluapua kun vakava sairaus iskee. Näin tehdään kyllä lasten kohdalla. Jopa niin, että aika psykologille vain ilmoitetaan ja perut sen itse, mikäli et halua mennä. Syövän sairastaminen onkin sikäli helppoa, että aikoja vain tupsahtaa postiluukusta tai luurista tuon tuostakin minne minnekin, mutta psyyken hoito on siis aikuispotilaan omalla vastuulla. Toinen asia, mikä mua jurppii tässä terveydenhoitosysteemissä on lääkäreiden välinpitämättömyys/tietämättömyys ravintoasioissa. Niistä ei puhuta. Onneksi on kääkle. Ja blokit. T kääkkä
VastaaPoistaNiin. Mä kärjistääkseni asioita tuppaan ajattelemaan niitä yritysmaailman näkökulmasta yltiöpäisesti yksinkertaistaen. Jos tuon psykologisen konsutaatiopoliknikan perään laitettaisiin "Oy", niin voisi noilla myyntispiikeillä vähissä olla asiakkaat. Tai ainakaan minä en osaisi tuon perusteella palvelua ostaa.
PoistaKyllähän tuosta kieltämättä vähän hähmäinen kuva jäi, että mistä sitä apua konkreettisesti saa ja millaista. Minullekin silloin heti alussa proaktiivisesti pskiatrisen sairaanhoitajan palvelua tarjottiin, mutta silloin vielä jaksoi hienosti porskuttaa menemään. Ja kun ainakin mulle tuollainen syvällisempi avoin keskustelu on paljon henkilökemioista kiinni, niin jos jonkun kanssa ei ihan täysin synkkkaa, niin vaihtoehtojen hakeminen ei nyt ihan auennut vielä. Eikä sekään tarkoita, että tämä kyseinen henkilö olisi jotenkin huono. Kaikkien kanssa ei vain klikkaa, eikä siinä mitään henkilökohtaista ole.