Hoitoja hoitoja

Olipas vaikeaa herätä aamulla ihmisten aikaan! Piti  hakea kaupasta vähän juomaa, etten tuolla lyhyellä dösämatkalla nukahtaisi. Loskamaisen lumen seassa tuli sitten talssittua jälleen tänne maailman kauneimman rakennuksen, syöpäklinikan uumeniin.

Se on joka kerta hitusen jännittävä hetki, kun huoneen ovesta sisään astuu, että millaiset huonekaverit siellä odottaa. Aina kuitenkin on olemassa lahnana makaavia vaippapotilaita, ketjussa röökiä vetäviä ihmisiä ja muita, jotka jostain muusta syystä sattuu haisemaan. Se on etovaa. Erityisesti sytostaattihoidoissa.

Onneksi nyt kuitenkin oli hyvä tuuri ja toinen jo tuttu Ewingin sarkoomaa sairastava jäppinen on viereisellä punkalla infektiohoidoissa. Kolmannella punkalla on myös infektiopotilas, kivessyöpää sairastava about viisikymppinen mies, joka kuitenkin sosiaaliseen kanssakäymiseen hyvin kykenee. Kivempi se on aina niitä näitä turista, vaikka hoitojen edetessä yleensä kuitenkin väsähtää, eikä jaksa enää moottoriturpana toimia.

Toisaalta se on erikoista, että laitetaan hoitoja saamaan infektiopotilaiden sekaan, mutta kai sekin on mietitty juttu. Neutrofiilithän mulla on alhaalla, että kai sitä kuitenkin hieman normaalia korkeampi riski itselläkin on infektio saada. En tiedä. Onneksi sain sentään ikkunapaikan.

Opetussairaalasta kun on kyse, niin taas oli uusi erikoistumassa oleva lääkäri kierrolla jututtamassa. Tyylinsä oli tähän astisista "syvällisin" ja käytti aika paljon aikaa mm. Siihen, miten olen henkisesti hoitoja jaksanut, mitä päivisin touhuilen ja miten perhe jaksaa. Kovasti vakuuttelin, että en makuuasennossa päiviäni vietä, vaikka selkeästi niin tuntui olettavankin.

Tutki myös kaulan ja ei ainakaan reaktioistaan paljastanut, että mistään hälyttävästä kyse olisi. Jokin luupatti oli paras veikkaus, mutta katsoo vielä kuvista. Voihan se niskaranka olla jonkin verran kierokin, joka selittäisi sen, että se tuntuu vain toisella puolella. Samaan syssyyn käytiin muut erikoisuudet läpi ja naureksittiin näille ihmeellisille sivareille, joita aina sieltä täältä tupsahtelee.

Pikkupullo vinkristiiniä meni jo ja seuraavaksi tulee syklofosfamidi, jonka jälkeen nelisen litraa rakonsuojaa. Yöllä sitten taas punainen jaffa, joka varmastikin vie pois tuon ohuen sängen, joka värittömänä oli kerennyt alkaa kasvamaan. Ei tarvitse sitten sheivailla. Kätevää.


t. Madratios