lauantai 16. helmikuuta 2013

Infektio

Huomasin taas istuvani tutuksi tulleessa päivystysaulassa, joka tuntuu aina öisin olevan typötyhjä. Välillä jostain kantautuu jonkun känniääliön älynväläyksiä ja muuta epämääräistä mölinää, mutta kerttaakaan näitä tapauksia en livenä ole nähnyt. Enhän mä tosin oikeasti ole niin paljoa joutunut onneksi päivystyksessä ravaamaan ja kuitenkin yli kuukauden sain itseni täältä pois pidettyä, joten ei auta valittaa. Jotkut joutuvat ravaamaan paljon enemmänkin.

Yhtään tuttua kasvoa en taaskaan bongannut, vaikka nyt pari kertaa olen täällä öisin käynytkin, ja pieni läpänheittoni ilmoittaumistiskilläkin meni vähän huonosti. Tosin ilmeet muuttui aika paljon, kun kerroin miksi olen paikalla. Heitin nimittäin, että "ihmeen hiljaista täällä". Aavistuksen närkästyneen oloisesti hoitaja vastasi, että "tämä aula nyt ei kerro ihan koko totuutta". Taisin tietämättäni sanoa jotain epäsopivaa. Sen jälkeen kysyttiin aika kliinisesti miksi olen täällä, mutta empatiatasot nousivat paljon, kun kerroin olevani syöpäklinikan asiakas ja kuumeen takia täällä.

Keskustelussa ei siis todellakaan ollut minkään sortin draamaa, mutta nämä on näitä omia havaintoja. Raskastahan se viikonloppuöiden päivystäminen varmasti on.

Laskimoportti selkeästi aiheutti hoitajassa pientä epävarmuutta ja sanoi, että niitä pyritään säästämään, eikä ollut kovin halukas siihen tykittämään. Sanoin siihen, että ainakin aikaisemmin siihen näitä on tuikkailtu. Jatkoksi kylläkin heitin vielä, että ei siihen nyt ehdoin tahdoin ole pakko piikittää, jos se epävarmuutta aiheuttaaa. En vain tykkää kanyylistä yhtään, kun se tuppaa jomottelemaan koko ajan ja sitä joutuu "vartioimaan", että kamat menee oikeaan paikkaan. Portista häviää jomotus nopeasti pistämisen jälkeen, eikä sitä tarvitse sen jälkeen ajatella. Aina menee suoneen.

Antibiootit tulevat vielä lyhyinä tippoina, joten valtaosan vuorokaudesta saa olla tipasta vapaana, jos sitoutuu juomaan vähintään 3l nesteitä päivän aikana, joten tuo portin toimintaongelma pystyasennossa ei niin haittaa.

Täällä sitä nyt odotellaan lääkäriä, tutkimuksia ja antibiootteja. Taitaa siis mennä neljäskin yö valvomalla, koska jostain syystä päivystyksessä en kertaakaan unta ole saanut. Tosin tällä kertaa, kun tiedettiin leukosyyttien olevan todella matalalla, sain eristyshuoneen.

Perhana. Täällä ne seuraavat päivät siis taitaa mennä.


t. Madratios

4 kommenttia:

  1. Voihan harmin paikka! No, lääkitys tietää olon kohenemista, mutta todella rankkaahan tuo sairaalassa oleminen on.

    Täytyy tunnustaa, että itse pääsin helpolla aikoinaan, sillä vain kerran jouduin hakeutumaan päivystykseen kuumeen vuoksi hoitojen aikana. Aina sitä kuitenkin pelkäsin, sillä minulla myös leukkarit laskivat kasvutekijästä huolimatta todella alas.

    Tsemppiä ja valoisaa mieltä sinulle. Toivottavasti pääsisit ensi yönä Nukkumatin matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli leukkarit mittaamattoman alhaalla, joten taisi olla melko väistämätön kohtalo tällä kertaa. Olo tosiaan on jo kohentunut ja kuume laski heti.

      Poista
  2. Temppiä sinne! Kirjoitin pitkän viestin, mutta kun aloin säätää ton esikatselun kanssa, kaikki hävisi taivaan tuuliin. Nyt siis annan tekstin tulla, enkä ala sensuroimaan. Pojallani on todettu syöpä ja siksi seuraan tätäkin blogia. Tätä sun blogia pystyy lukemaan ahdistumatta, vaikka toki huomaan, että mitään leikin tekoa tuo sairastaminen ei sullakaan ole. Sullakin on paljon odottelua. Sitä oottaa, että pitkä yö päättyis, oottaa tutkimustulosten tuloksia, oottaa hoitojen etenemistä, oottaa paranemista jne. Leukosyyttien pikaista kohoamista toivotellen. c.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ikävää, että on moinen todettu. Eihän tämä mitään herkkua tietenkään ole, mutta kyllä tämän kanssa pärjäilee. Joillakin on vielä enemmän kaikkea extra hauskaa ja jotkut selviävät paljon vähemmällä. Toivottavasti poikasi hoidot purevat hyvin.

      Poista