keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kahdeksas hoito

Neutrofiilit oli jostain syystä aika alhaalla - alle 1. Ensimmäinen kerta, kun uuden hoidon koittaessa ovat noin alhaalla, mutta kai sekin ihan suhteellisen normaalia on. Väsyyhän se luuydin hoitojen edetessä. Hetki siellä mietittiin antavatko hoitoa vai ei, mutta päätyivät sitten normaalin aikataulun mukaisesti sytottamaan. Kokonaisleukosyytit oli kuitenkin ihan ok. Hoitokin kestää vain kaksi vuorokautta ja sehän on tietysti ihan loistavaa. Alkaa siis huomenna.

Kaulan olen antanut olla rauhassa ja tullut siihen tulokseen, että se on varmaan tyyliin niskaranka minkä mä sieltä spottasin. On niin syvällä ja kovan tuntuinen. Saa sen lääkäri kuitenkin vielä vilkaista, mutta ei se oikeastaan ajatuksissa ole isommin pyörinyt. Pienoinen taisteluväsymys on iskenyt päälle, niin ei yksinkertaisesti ole jaksanut murehtia.

Avopuolisokin sanoi, että joutuu välillä lukemaan tätä blogia, että tietää mitä mulle kuuluu. Tarkoitti siis tätä tautia ja mun ajatuksia siitä. Sanoi, että on ollut myös aistivinaan, että olisin hieman alakuloinen. Jälkimmäisen selittää tämä: http://weknowmemes.com/2011/10/his-her-diary-on-the-same-day/ ja ensimmäinen menee myös oman vajavaisuuden piikkiin. Täällä kun päivät pitkät saa pyöritellä ajatuksiaan, niin tottakai ne on itselle ihan selviä. Sitä ei vain jotenkin tajua kaikkea raportoida, vaikka eihän toiset voi mun ajatuksia lukea. Ja kun päällä on koko ajan isompaa ja pienempää vikaa, niin niistä tulee itselle arkea. Silloin ei aina tajua kertoilla kaikesta edes avopuolisolle.

Alakuloinen en siis yleisesti ottaen ole, mutta välillä ajatuksiini uppoutunut kylläkin. En kuitenkaan edes yritä itselleni valehdella, että en hetkittäin myös alakuloinen olisi. Kyllä tämä aika-ajoin kaikkine vivahteineen aika raskaalta tuntuu.

Niistä pienemmistä vioista puhuttaessa rintalihas on asettunut suunnilleen aloilleen, eikä enää itsestään kipuile. Vähän se on kosketusarka vieläkin tuosta sivusta, mutta alkaa aika pitkälti olla case closed.

Muista pikkuvioista ajatuksissa ovat olleet pään laikut, jotka siis päälaen alueella muistuttavat maksaläiskiä / hyperpigmentaatiota. Todennäköisesti siihen liittyen mulle on tullut paljon lisää luomia kasvojen ja kaulan alueelle. Ne tosin eivät ihan yhtä tummia ole, kuin siellä valmiina olleet luomet, mutta melko lähelle kuitenkin. Eikä nyt puhuta ihan yhdestä tai kahdesta täplästä, vaan kyllä niitä on sinne ilmestynyt aika paljon enemmän. Laskemaan en ole vaivautunut, mutta joskus aikanaan tein jonkin meloomaan liittyvän riskitekijätestin, jossa laskettiin luomien lukumäärää. Lopetin laskemisen päästä aloittaen jo kaulan kohdalla, kun maksimit tuli täyteen. Onpahan nyt sitten vielä enemmän.


t. Madratios

2 kommenttia:

  1. No aivan varmasti välillä tulee alakulo ja väsymys kaikkeen mitä ton sairauden ympärillä tapahtuu. Muistan itsekkin, kun hoidot jatku ja jatku ja ite joka sunnuntai itkin, ku jouduin aina maanantaina lähtemään sairaalaan hoitoihin...mutta jotenkin sen kaiken vaan aina jaksoi. Lopussa jo sanoin, että jos jättäisi vaan menemättä hoitoihin....mutta kiltisti sitten vaan kipitin sinne, kun oli taas aika mennä. Tuossa ei kerkiä hirveästi miettiä kuitenkaan asioita, kun hoito on niin tiivistä, että kyllä minulla ainaki jysähti kaikki asiat mieleen, kun hoidoista oli vähän aikaa. Kannattaa herkästi mennä keskustelemaan jonkun kanssa asioista, jos rupeaa masentamaan. Minäkin kävin vähän aikaa depressiohoitajan luona ja akuutti kriisiryhmän kanssa juttelemassa. Tai minulla se nousi oikeastaan pintaan ensimmäisessä seurannassa, kun minulle sanottiin, että on edelleen syöpä ja ei voida mitään tehdä. Itse otin yhteyttä sarkoomaryhmään ja itse pyysin lähettämään kuvat ja tiedot heille ja sitten sieltä soitettiin, ettei täälä mitään uusiutunutta syöpää ole??? silloin minulla tapahtui romahdus....ja tämä tapahtui viime kesänä. Mutta nyt tsemppiä taas sinulle hoitoihin ja voimia! t: sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä onneksi kaikesta vatvomisesta huolimatta ole sen enempää hätiä. Ihan hyvä pössis siis on, vaikka hetkittäin vähän onkin alakuloa ollut. Tottakai, jos tarvis olisi, niin kävisin varmasti juttelemassa, mutta en mielestäni ole vielä lähelläkään sitä olotilaa.

      Poista