Sullahan on kaikki ihan hyvin

Normaali hoito taas edessä, eli sunnuntaihin iltaan saakka tulee sytostaatteja jatkuvana norona. Oli kiva huomata, että uusi portti toimii nyt, kuten sen alunperinkin olisi pitänyt. Pystyn siis liikkumaan ihan normaalisti ilman, että annostelulaite jatkuvasti painehälytystä herjaa. Huikeeta! Pieni asia, mutta mentaalipuolella iso helpotus.

Kuvaustuloksetkin tulivat ja puhdasta näytti kaikkineen. Ei siis missään mitään, edes siinä kaulassa. Jännä tosin huomata, että vaikka se tokikin hieno juttu on, niin tuo portin toiminta aiheutti isommat positiiviset fiilikset. Skidi jännitys juuri ennen lausunnon saamista ja sitten hyvin kevyt helpotus, kun mitään ei ollut löytynyt.

Juttelin vielä myöhemmin lääkärin kanssa kahdestaan tästä olotilasta ja eipä se keskustelu asioita vienyt suuntaan tai toiseen. Tokikin juuri tällä hetkellä olo on vähän parempi, kuin vielä muutamia päiviä sitten, mutta tuskinpa se sitä faktaa on poistanut, että hyvä siltikin tässä vaiheessa käydä vähän purkamassa.

Nyt pääsin ihan suoraan tentaamaan eri vaihtoehdoista ja niin absurdia kuin se onkin, ei niitä ole. Yleispsykiatriselle ei lähetettä tullut ja kerrottiin, että en niiden palveluiden piiriin kuulu. Siellä kuulemma lähinnä diagnosoidaan eri tilanteita, kuten vaikkapa kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä ja minun tilanteeni lähde on kuulemma selvillä. Eli siellä siis diagnosoidaan, mutta ei hoideta? Vähän kuin konsultit yrityspuolella. En oikein ymmärtänyt tätä vastausta, mutta en jaksanut asiaa jäädä sen enempää tivaamaankaan.

Seuraavaksi kysyin, että onko HUS:lla sitten joku psykologisia palveluja tuottava taho ja tällaista ei kuulemma ole. Outoa. Mielialalääkkeitä kuitenkin sivulaiseessa vaihtoehtona väläytettiin. Niistä kohteliaasti kieltäydyin.

Loppuun lääkäri vielä päivitteli tätä tilannetta resurssien osalta ja päästi ehkä hienoisen sammakonkin, sanoessaan minulla olevan asiat paremmin kuin monella muulla. Hyvää varmasti tarkoitti, mutta itse ehkä olisin tässä asiayhteydessä jättänyt sanomatta, vaikka tottahan se tokikin on. Ainakin, jos vertaa niihin kenellä hoidot ei pure.

Jos kuitenkin asia laitetaan yleiseen perspektiiviin, kuten se tässä asiayhteydessä mielestäni kuuluisi, niin eihän mulla olekaan, kun tappava sairaus ja pitkät hoidot, jotka aiheuttavat perin vittumaisia sivuvaikutuksia. Lisäksi mulla ei ole duunia mihin palata. On mulla mielestäni kaikki oikeus olla siitä vähän joskus allapäinkin.

Ja ylipäänsä vertaus muihin potilaisiin tässä yhteydessä on tietysti myös asiatonta, sekä sama kun mä sanoisin tutuille flunssiaan valitellessaan, että turha valittaa, mulla on syöpä. Tuossa pelissä valittaa saisi aina vain se seuraavaksi delaava. Uskon ja toivon, että lääkäri ei tätä tarkoittanut, mutta siitä huomaa kuitenkin sen, että tietyissä tilanteissa sanansa kannattaa valita aika tarkkaan.

Onneksi on paksu nahka, niin ei jaksa mieltänsä pahoittaa noista tahattomista sammakoista.

t. Madratios