torstai 21. helmikuuta 2013

Pientä epävarmuutta

Sain kuitenkin vielä soiton osaston lääkäriltä, joka oli jutustellut kirran anestesialääkärin kanssa veriarvoistani. Puhelun tuloksena jäi hieman epäselväksi, että leikataanko näillä arvoilla vai ei, mutta matalat neutrofiilit olivat puheenaiheena olleet.

Jos nyt oikein ymmärsin, niin näilläkin neutrofiileillä ilmeisesti leikataan, mutta siinä tapauksessa tiputtaisivat antibioottia suoneen leikkauksen ajan kohonneen infektioriskin(?) takia. Mielestäni näin tehtiin ihan siinä ensimmäisessäkin leikkauksessa, vaikka silloin solut olivat normaalit. Lisäksi mulla on nytkin suun kautta otettava Kefexin kuuri päällä. En nyt siis ihan pysynyt tämän homman perässä.

Neutrofiilit kuulemma kuitenkin olisi hyvä olla yli yhden, joten sain taas piikittää zarziota siinä toivossa, että se arvoja huomiseksi nostaa. Olikin sitten jo ennätyksellinen yhdeksäs piikki tällä "toipumisjaksolla". Ei tämä tosin miltään toipumiselta ole tuntunut, kun joka päivä saa ravata sairaalaympäristössä. Siitä ei vain pääse eroon millään ja nyt tulee enää yksi sairaalaton päivä ennen seuraavaa hoitoa. Jos vielä piikkikivut tulee yöksi päälle, niin taidan amputoida itseni päästä alaspäin.

Jos en ole itseäni yöllä terminoinut, niin aamulla pitää siis kuitenkin edelleen kirralle mennä. Siellä otetaan kiireellisellä statuksella verikokeet ja varmaankin sitten aletaan arpomaan, että leikataanko vai jutellaanko vain pehmoisia.

Toivottavasti ei tarvitse tulla maitojunalla takaisin, koska sitten saattaa räjähtää verisuoni päässä. Mä haluan mun sytostaatit portin kautta, koska en halua uhrata mun käsien suonia niille. Tuo yksi suoni, johon ensimmäiset tiputeltiin, on edelleen musta ja kova. Käyttökelvoton siis.

Kunpa nyt huomenna menis kaikki putkeen ja saisin toimivan portin. Miellään myös ilman jälki-infektioita, kiitos.


t. Madratios

5 kommenttia:

  1. Mäkin olen sanonut tiukan paikan tullen, että haluan, että jalkani amputoidaan siten, että niiden yläpuoliset osat laitetaan roskikseen. Vain syövän kanssa elävä, tai sairastamista läheltä seuraava (kuten minä) voi tietää, minkälaista sen kanssa on. Mutta toisaalta monet eivät tiedä, että välillä taudin voi jopa unohtaa ja nauttiakin monista asioista. Mutta sulla on nyt aika tiukka paikka. Toivotaan, että arvot ok, portti laitetaan ja saat sitten mömmöt suoraan suoneen. Meillä stressiä hiusten lähdöstä ja kuumeesta. Pikkujuttuja, joo, monet elävät ilman niitä jalkoja, ja nyt on kyse vain karvoista. Mutta kun ne kuuluisivat 17 -vuotiaan päähän, niin kyse ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta. Mutta tsemppiä ja hyvää onnea sulle. Ilmoittele, miten kävi. Äläkä missään tapauksessa tee pääkopallesi tai sen alapuolisillekaan osille mitään peruuttamatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mulla oli eilen lähinnä henkisesti tiukka paikka, kun tuntui tuota ylimääräistä olevan vähän liikaa. Nyt on jo parempi fiilis taas.

      Tottakai se monella on tuo karvanlähtö paha paikka. Itselläni se ei aiheuttanut juuri mitään tuntemuksia, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että nuorilla varsinkin voi hiukan ahdistaa. Onneksi useimmat kuitenkin saavat pitää kulmakarvansa, joka vaikuttaa ulkonäköön ehkä jopa hiuksia enemmän. Toivotaan, että lapsellasi ne pysyisivät päässä :)

      Poista
  2. Joo mä olen samaa mieltä, että vain syöpää sairastava tai läheltä seuraavaa tietää miltä oikeasti tuntuu. Mäkin oon taas palaamassa maan pinnalle tässä seurannassa. Kävin hoitajan luona, niin verensokerit oli noussu tosi korkeelle ja maksa-arvotkin oli liian korkeella...ottaa päähän tosi paljon. Mä uskon, että sua ottaa tosi paljon päähän toi jatkuva sairaalassa oleminen. Mäki katoin just kalenteria, niin tuntuu, ett joka päivä pitää jossain olla kuntoutuksessa tai lääkäris...tai syöpäjuttujen takia...portin huuhtelut, kuvaukset, neurologit, syöpäklinikan lääkärit, Punkaharjun kuntoutukset jne. Se on totta, ettei haluais mitään ylimääräistä syöpähoitojen lisäks. Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin, mä pidän sulle peukkuja taas. t: Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tällä haavaa kaikki tuntui menneen ok tuon portin osalta. Päähänhän se suoraan sanottuna ottaa ravata koko ajan tuolla sairaalassa, milloin minkäkin asian tiimoilta. Nyt kuitenkin mieli piristyi, kun asiat edes tuon portin osalt saatiin pakettiin.

      Mitäs noi kohonneet verensokerit ja maksa-arvot nyt käytännössä tarkoittaa? Toivottavasti ei nyt mitään takapakkia kuitenkaan. Tsemppiä sullekin haasteiden pariin.

      Poista
  3. Jaa-a enpä osaa sanoa mitä ne tarkoittaa, mutta 6.3 on lääkäri, jospa sitten olisi vähän viisaampi :). Tosin epäilen, että saattaisi liittyä siihen, että en ole voinut liikkua kunnolla yli 2 vuoteen. Alkoholista ei kuitenkaan ole kyse maksa-arvoissa, koska en juo olleenkaan :). Kyllähän se aina pelottaa, jos jotain uutta tulee, että tulee sitä takapakkia, mutta kaikkihan se on vastaanotettava, ikävä kyllä :) Hieno homma, että sulla on hyvin menny se leikkaus! T: Sari

    VastaaPoista