Portti vaihdettu

Aamu alkoi labroilla ja yllätys oli melkoinen, kun tulokset saapuivat. Neutrofiilit oli ponkaisseet piikin ansiosta lähes kolminkertaiseksi viitearvon maksimiin nähden! Tehokas oli piikki, eikä tullut edes perinteisiä piikkikipuja. Ei siis jäänyt leikkaus niistä kiinni :)

Labroista suuntasin tuttuun kirran päiväkirurgisen osaston aulaan, jossa vaihdoin leikkauskuteet niskaan, vedin esilääkitykseksi diapamin ja oxynormin ja eikun odottelemaan. Pari tuntia siinä sai hengailla ennen kuin tuli kutsu leikkaussaliin. Tällä kertaa leikkaussalissa ei enää jännittänyt ja aikaisemmilla kerroilla vaivannut vapinakin loisti poissaolollaan.

Homma alkoi perinteisesti, eli pirtua kehiin, jolla leikkausalue putsaillaan ja samaan aikaan anestesialääkäri viritteli kanyyliä. Rentouttavat dropit suoneen ja mies pakettiin, että leikkaslue saatiin eristettyä steriiliksi.

Sen jälkeen tuikattiin puudutuspiikit, jotka tietysti hieman nippaavat, mutta ei ne kyllä oikeasti mitään suuren suurta kipua tuota. Mä tosin olen kelaillut, että tämän rumban aikana tuota piikityskipua on oppinut melko hyvin muutenkin sietämään. Sen verran paljon noita neuloja on suoniin työnnelty. Vielä kun oppisi siitä ihan jopa nauttimaan, niin olisipa elämä helppoa :)

Itse leikkaus kesti puolisentoista tuntia suunnilleen ja kaikki meni ok. Vanha portti tosiaan oli kuin olikin mennyt tukkoon ja syy oli se, että letku oli uitettu liian ahtaasta raosta, jolloin sinne oli pikkuhiljaa päässyt keräytymään hyytymää. Se mulle ihan näytettiinkin. Eli porttia alusta alkaen vaivannut toimintaongelma johtui siitä samasta syystä.

Nyt sitten tilalle tuli toisen valmistajan portti, joka on uitettu kaulavaltimoon (vai oliko se laskimo?) eri reittiä ja leikkaajana oli HUS:n kokenein porttiasentaja. Nyt siis pitäisi toimia kuten sen kuuluukin, eikä letku enää mene mistään ahtaista paikoista.

Tässähän ihan mielikin piristyi, kun leikkaus meni noinkin hyvin ja sai selvyyden tuon edellisen portin ongelmiin. Toivottavasti tosiaan uusi portti toimisi ihan joka asennossa, niin elämä osastolla helpottuu edelleen.

Ei mitkään pahat kivutkaan ole noissa haavoissa, joten eiköhän se tästä taas lähde elämä uuteen nousuun :) 

t. Madratios