Hoidot tappaa kaiken ilon syömisestä. Se on tässä tullut todettua, kun huonon olon kanssa on nyt taas viimeiset päivät tullut taisteltua. Temesta, serenase ja ondansetron ovat olleet aseenani ja hyvin ovat toimineetkin, mutta tuota perhanan kalvoa ne ei tuolta suusta poista. Kalvoa, joka saa kaiken maistumaan täysin erilaiselta. Hajut eivät tällä kertaa ihan niin pahana ole pakettia sotkemassa olleet, mutta maut kylläkin ovat sekaisin. Tai no, laskiaispulla sentään maistui itseltään.
Onneksi usein tämä tila katoaa ajan myötä ennen seuraavaa hoitoa, mutta ei siinä montaa päivää normaalille makuaistille jää aikaa toimia balansaoijana. Eikä silloinkaan varsinaisesti tee ruokaa mieli, tai ole nälkä. Jos sitä jotain siis odottaa hoitojen loppumiselta, niin sitä syömisestä saatavaa mielihyvää...
Ja vaikka alkuun tuntui, että olotila ihan pirteänä näyttäytyi, niin kyllä tässä taas kolmisen vuorokautta on tullut enemmän ja vähemmän nukuttua. Ei ehkä ihan niin hidas olo ole ollut, mutta selkeästi väsynyt kuitenkin. Pitää yrittää nyt skarpata, että ei täällä makuuasennossa koko vuorokautta vietä...
t. Madratios
Moi! Mulla sytostaatit ei aiheuttaneet ruokahaluttomuutta eikä pahoinvointia. Mulla katosi osaksi makuaisti. Olin todella hukassa kun kutsuin ruokavieraita kotiin, enkä oikein uskaltanut maustaa ruokaa kun en maistanut lopputulosta. Onneksi tilanne korjaantui hoitijen loputtua.
VastaaPoistaTosi kurjaa, ettei ruoka maistu, sillä hyvä ruoka auttaa ihmeesti mielialaan.
Päivä kerrallan kohti toipumista!
Terv. Tellu
Laskiaispulladieetille sitten vaan muutamaksi päiväksi. Vaihtelet vähän täytteitä, jotta et kyllästy. ;)
VastaaPoista