perjantai 15. helmikuuta 2013

Miks ei uni tuu?

Mä en tajua mikä tuohon nukkumiseen on tullut. Tai nukkumattomuuteen. Kolme yötä olen nyt käytännössä valvonut, kun en vain yksinkertaisesti nukahda kunnolla. Mikään ei kuitenkaan mielessä pyöri tai muutenkaan ole stressiä, mutta ei se uni vaan tule. Kyllä siinä varmaan lyhyitä pätkiä tulee unessakin oltua, kun sängyssä makoilee, mutta sellaiseen syvään uneen ei kyllä pääse millään.

Siltikin on ihmeen normaali olo, kun sängystä ylös nousee. Ei siis ole sellainen äärettömän valvonut olo, vaikka kunnolla ei ole nukkunutkaan. Päivän jaksaa ihan hyvin olla hereillä, eikä tarvitse nukkua edes päikkäreitä. Tuleekohan musta sellainen friikki, että en nuku enää ollenkaan? Sellaisesta miehestä muistan joskus dokumentin katsoneeni. Olis aika himmeetä.

Aamulla "herätessäni" oli suukin kipeytynyt ja aamupalan syöminen oli jo hitusen hidasta, joten taitaa mennä viikonloppu vähäsyöntisellä linjalla. Eniten kipua tuntuu kurkussa ja suuta aukoessa, mutta ei se vielä niin paha ole, etteikö jotain alas saisi. Varmaan tokikin tulee huonommaksi menemään, mutta limakalvojen probleemat ei onneksi ole kovinkaan montaa päivää kestäneet. Jos siitä siis jotain positiivista hakee.

Ja vaikka nyt onkin kaikki maailman influenssat päällä, niin kuumeelta olen vielä toistaiseksi välttynyt. Se on mahtavaa.


t. Madratios


4 kommenttia:

  1. Rupesin vapisemaan, kun luin blogiasi. Kuulostaa jotenkin niin hirveän tutulta.

    Sairastuin 16-vuotiaana myös Ewingin sarkoomaan. Kesän aikana oikeaan poskeen, korvan eteen, ilmestyi patti. Se vain kasvoi ja kasvoi ja lopulta oli sen kokoinen, ettei edestä katsottuna oikeaa korvaa näkynyt lainkaan. Ramppasin knk-lääkärillä, hammaslääkärissä ja ties missä, epäiltiin jotain sylkirauhasessa. Myöhemmin joku erikoishammaslääkäri tajusi lähettää kuvauksiin ja ohutneulanäytteisiin. Koepalaleikkaus sitten varmisti diagnoosin. Aluksi epäiltiin, että olisi etäpesäke myös keuhkoissa ja kaulalla, mutta ilmeisesti ei koskaan varmistunut oliko vaiko ei.

    Sain muistaakseni kuudet sytostaatit, kantasolusiirron sekä loppuun vielä kuukauden sädehoidot. Toukokuussa tulee nyt kaksi vuotta viimeisistä sytoista.

    Kirjoitin hoitojen aikana blogia. Nyt niinsanotusti parannuttuani kirjoittelu on jäänyt paljon vähemmälle, mutta saa toki käydä lukemassa jos kiinnostaa :)
    http://tahdenlentojaaa.blogspot.fi

    Ja jos vaikka juttuseuraa haluat/tarvit joskus, niin saa toki nakata sähköpostiakin hkarajaoja@gmail.com.

    Hirveästi jaksamisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itseasiassa blogiisi olen törmännytkin, mutta en ole niin tarkkaan kahlannut kokonaan läpi, että olisin tajunnut diagnoosin olleen noinkin sama. Aika uskomatonta.

      Mulla kyllä on pari juttua mitkä mietityttää ja olisi kiva kuulla sun mietteitä niistä. Laitan sulle postia lähipäivinä tulemaan. Huippua, jos jaksat vastailla.

      Poista
  2. Syötkö kortisonia? Voisko toi unentarpeen vähyys johtua siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä kortisoni tulee vain hoitojen aikaan ja silloinkin tosi pieninä annoksina. Hoitojen jälkeen sitä en siis nappaile, enkä toisaalta muitakaan lääkkeitä ole nyt useisiin päiviin vetänyt.

      Poista