tiistai 14. toukokuuta 2013

Allergiaa

En käsittääkseni ole juurikaan millekään allerginen, mutta nyt on kyllä jostain syystä vähän tukala olo. Kävin tänään labroissakin varmistamassa arvot, kun keuhkot hieman rohisee ja räkää tulee. Olotila on nyt muutaman päivää päällä ollut, mutta labrat oli kuitenkin ihan hyvät. Ei siis mitään infektiota ainakaan näyttäisi päällä olevan. Lämpötila tosin heilui siellä 37.0 - 37.6 arvoissa useamman päivää, mutta kun ei tuon ylemmäs noussut, niin en asiaan sen kummemmin silloin reagoinut.

Jalka tosin jatkaa ajoittaista kipuiluaan ja aina välistä alkaa jomottelemaan. Kipsi on mallia edestä halkaistu ja voihan olla, että minun noita tiukkuutta sääteleviä säätöhihnoja pitäisi vähän adjustaa, mutta ei ole tullut niihin kuitenkaan koskettua. On vähän sellainen fiilis, että en osaa. Pitäisikö niitä sitten kiristää vai aukoa? Ohje oli, että jos turpoaa, niin hihnoja pitäisi löysyttää ja vastaavasti kipsin tuntuessa löysältä, niitä pitäisi kiristää. En mä oikeasti osaa sanoa, että turpoileeko se vai mitä. Kipeä se välillä on.

Torstaina tuon jalan suhteen kontrolli jo kuitenkin on, joten saa kirurgi sitten kiristellä tai löysäillä, miten parhaaksi näkee.

Perjantaina taas ollaan lääkärin luona syöpäklinikalla. Silloin suunnitellaan sädehoitoa.


t. Madratios

7 kommenttia:

  1. On sitä sullakin monenlaista säätöä. Tuollaiset "pienet" allergiset oireet ja jalkakivut saattavat tuoda ylimääräistä stressiä muutenkin haastavaan tilanteeseen. Onneks pääset to lekurille. Just oon itse vähän alamaissa kun jotkut ystävät vähättelevät syöpää sairautena. "Mikä siinä nyt on niin raskasta". Ihmisillä ei ole mitään käsitystä, minkälaista syöpäläisen kanssa on taistella ja mitä se on kun tulee kaikenlaisia oheisongelmia esim. hoidoista. Mutta en kyllä kaipaa sääliäkään. EHkä ois parempi, että kanssaihmiset jättäis asianomaisen itsensä arvioitavaksi, onko tilanne raskas, vai ei. Olisivat kuitenkin rinnalla ja kyselisivät, miten jaksetaan ja mitä kuuluu. Onneksi tämmöisiäkin ystäviä on, jotka kysyvät, eivätkä sitten pakene heti kun alamme kertoa kuulumisia. Mulla iskee hoivavietti toisia kohtaan kun oman lapsen tilanne tällä hetkellä vähän parempi. Niinpä sulle vielä kommentti, että soita sinne lääkäriin jo huomenna, jos se kinttu kovasti vihottelee. Jooko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä ja tietysti itsekin nähnyt, että ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin. Jotkut eivät pysty käsittelemään, jotkut ehkä vain ajattelemattomuuttaan kääntävät kaiken heti positiiviseksi, joka myös helposti vähättelyltä tuntuu ja jotkut sitten taas ottavat asiat, kuten ne ovat. En minäkään koe, että sääliä olisin missään vaiheessa kaivannut ja avopuolisokin aika tiukasti kieltää syöpäpotilasta leikkimästä, jos sen varjolla jotain yrittää saada :) Itsellä lähipiiri on reagoinut asiaan kiitettävästi ja tällaisessa pitkässä hoidossa asian ajankohtaisuus on kyllä jo kerennyt laskea ja välillä kuulee ihmisten kyselleen, että enkö mä jo ala pikkuhiljaa oleen kunnossa.

      Nykyään ei tule tiedotettua edes ydinpiirille, että mitä tapahtuu, kun jatkuvasti on jotain pientä. Mulla ei myöskään ole mitään hajua, että ketkä frendeistä tai tuttavista tätä blogia seuraa, joten nykyään koko aiheesta tulee aika vähän tänne kirjoittelun lisäksi juteltua.

      Mutta tosiaan, aika harva sitä stooria jaksaa kuunnella, vaikka kuulumisia olisikin kysellyt. Siksi se tulee usein kuitattua vastauksella, että ei voisi paremmin mennä.

      Mä olen kuormittanut Suomen terveydenhuoltojärjestelmää kaikkia mahdollisia kanavia käyttäen sen verran paljon, että huomisen annan sen olla rauhassa :) Ei nuo varpaat ainakaan kuoliossa näytä olevan ja toimivatkin vielä, niin tuskin se henki ennen torstaita lähtee. Tai jalka.

      Sä et muuten ole tainnut tarkemmin kertoa, että mikä sun lapsella on, tai ainakaan en saa sitä enää kunnolla tuolta kommenteista kaiveltua. Jos haluat yksityiskohtaisemmin siitä turista, niin heitä mulle vaikka sähköpostiin juttua. Saa täälläkin tietysti kommentoida :)

      Poista
  2. Mieluusti voisin vähän kertoa, mutta mistä sun sähköpostiosoite?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäilin sen hiljattain tuohon oikealle, eli madratios@gmail.com.

      Poista
  3. Siitä kipsistä. Sen halkaisu menee vähän hukkaan, jos ne remmit ovat kovin tiukalla. Tarkoitus kun olisi, ettei se kipsi kamalasti puristaisi - hankaumia syntyy nopeasti ja koskeekinhan se. Koholla sitä kinttua joka tapauksessa kannattaa pitää. Toivottavasti senkin kontrollissa tulee hyviä uutisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko niitä oli lopulta avaa. Pakotti sen verran paljon varsinkin ylös noustessa, jolloi veri alkoi pakkaantumaan jalkaan. Kyllä se jonkin verran helpotti, mutta ei se kyllä kivuton edelleenkään ole.

      Poista
    2. Ajattelinkin jo, että olet ihme sissi, jos niitä ei tartte avata. Omissa koivissani on ollut murtumia ja leikkauksia ja se turpoaminen on tosi tuskaista pahimmillaan. Toivottavasti pian helpottaa.

      Poista