torstai 9. toukokuuta 2013

Jalka poikki

Kävin sitten piristämässä päivää prätkäilyn merkeissä. Ei ollut hyvä idea, ainakaan lopputulosta ajatellen. Keula alta jarruissa ja nurin. Vauhtiakaan ei ollut juuri mitään, mutta kun on näköjään hyvällä tuurilla varustettu, niin se ilmeisesti kantaa joka osa-alueella. Sinänsä ironista, että on menty noilla kaksipyöräisillä melko kyseenalaista vauhtia kisoissa pusikkoon ja liuttu sadekelillä kyljellään yms., niin sitten kesken syöpähoitojen jalka sanoo naps tällaisessa tilanteessa. Jotenkin se on uskomatonta.

No eihän siinä. Kaveri sattui olemaan hollilla, niin sain autokyydin Töölöön, jossa sitten arvottiin kaikenmoista. Ihoon luonnollisesti tuli nirhaumaa, joiden nfektioriskiä arvioitiin, sekä sitten jalan operointia. Leikkaus jäi kuitenkin välistä, koska kokonaisriskit olisivat olleet liian suuret. Nyt on sitten 6 viikkoa jalka paketissa ja yritän selvitä keppien kanssa.




Jos kerran meinaa pikkuhiljaa hengiltä tämä elämä viedä, niin saisi tipahtaa se piano päälle jo ja loppua kerralla. Tällainen rääppiminen kyrsii, vaikka tokihan tämäkin oli oma vika. Kepitellään nyt sitten.


t. Madratios

9 kommenttia:

  1. Ei hyvät hyssykät sentään, miten voi ihmisen pojalla käydä 'tuuri' !

    Pikaista paranemista koiven kanssa ja muutenkin. Onneksi kesä on vasta alussa. :)

    VastaaPoista
  2. Voi ei miten pska tsäkä sulla kävi! Varmasti ottaa päähän ihan älyttömästi mutta kuten ylläkin kirjoitettiin, onneksi kesä on vasta aluillaan. Kesäkuussa on kuitekin kylmät ja paskat säät, ja heinäkuussa kipsi on jo poissa. Pakkopositiivista ajattelua ;)

    Sit mulla kävi mielessä myös se, kun kerroit että olet kisoissa mennyt nurin mutta luita ei ole kertaakaan murtunut, että onkohan lääkkeillä osuutta asiaan? Meillä jäbällä iski nimittäin hoitojen aikana osteonekroosi jalkoihin, sen neuropatian lisäksi. Ville sai 9 eri sytoa sekä kortisonit päälle, ja suurimmat syylliset luukuolioon on kortisoni sekä vinkristiini.

    Tsempit sinne keppien kanssa!

    VastaaPoista
  3. En mä osaa sanoa lääkkeiden vaikutuksesta. On mulla aikaisemminkin muiden aktiviteettien parissa luita napsahdellut, joten ehkä kyseisen lajin paarissa on sitten kaikki se vähäinen tuuri ollut, kun siellä ei osunut. Taitaa oikea käsi olla enää ainoa "ruumiinosa", joka on ilman murtumia säilynyt. Ainakaan kertaakaan ei ole puhuttu mainitsemistasi asioista, mutta voivathan nekin varmasti vaikuttaa. Tai sitten mä olen vaan lasia muuten vaan.

    Elämisen ja olemisen kannaltahan tämä vaan on nyt perseestä kinkutella keppien kanssa. Viimeksi kinkuttelin 2004 ja oli aika hyvin unohtunut, miten tuskallisen hidasta elämä niiden kanssa on. Ja tietysti kun aina onnistuu itsensä jotenkin telomaan, oli se syöpäsoluilla tai vammoilla, niin välillä sitä on vähän hankala jaksaa itseään.

    VastaaPoista
  4. Mitähän tohon osais sanoa...tosi paska juttu :(. Ei tarvis elämän kyllä enempää sua rääkätä! Ja mä en usko kyl, ett oot lasia, vaan silkkaa rautaa :). Paranemisia!!! t: Sari

    VastaaPoista
  5. Sytostaatit 'syövät' luuta ja aiheuttavat osteoporoosia. Siksi monilla hoitoja saavilla alkaa tehdä mieli maitotuotteita ihan luonnostaankin. Muuten siihen kannattaa kyllä kiinnittää huomiota. Ja riittävään D-vitamiinin saantiin.

    VastaaPoista
  6. Ihan menin sanattomaksi! Miten voi olla noin huono tuuri... Voimia, kärsivällisyyttä ja kaikesta huolimatta ilon pilkahduksia päiviisi!

    VastaaPoista
  7. Voi kökkö! Toivottavasti kinttu ei ole kamalan kipeä. 6 viikkoa menee nopeasti. Hyvää paranemisaikaa! Onneksi ei pahemmin käynyt, jos nyt jotakin lohtua yritän kaivaa.

    VastaaPoista
  8. Ei voi olla totta! En oo pariin viikkoon käynyt lukemassa sun kirjoituksia, vaikka aktiivisesti olen seuraillut blogiasi oman diagnoosini jälkeen (yhteisen kaverimme vinkistä)..nyt sitten kun vihdoin luin parin viikon kirjoitukset putkeen niin ei voi muuta sanoa kuin muutama valittu kirosana ja voi helvetti mikä tuuri! Et varmaan tuhlaa rahojas ässäarpojhin? Kovasti tsemppii! -Marika S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä vähän actionia on ollut. Nyt kolme viikkoa mällistä ja kohta 2 leikkauksesta, niin pikkuhiljaa alkaa taas elämä voittamaan. Niitit saan pois huomenna ja sitten "enää" 4 viikkoa kipsin kanssa. Sitten pääsee taas ajelee :)

      Poista