perjantai 17. toukokuuta 2013

Odottelua

Töölön sairaala on mielenkiintoinen mesta. Kaikenlaisia ääniä kiljuvista mummoista aina sekoileviin kärrättäviin kuulee / näkee ja tyhjä huonekin täyttyi yön aikana kaikenmoisista tapaturmailijoista. Se myös tarkoittaa sitä, että tällaisten "ei kiireellisten" tapausten hoitaminen on haasteellista. Käytännössä kun leikkaussaliin kaikki kiilaa ohitse.

Täälläpä sitä siis aamusta asti on odoteltu tietoa leikkausajasta ja nyt tulikin tieto, että leikkaus siirtyi huomiselle. Tosin nyt se sitten on myös varma, koska huomiselle on varattu erillinen leikkaussali jonon purkamiseen. Sieltä ei siis aivot lytyssä olevat potilaat puske mun ohi.

Kyllä tuota jalkaa vaan jomottaa. Vähän helpotti, kun kipulääkkeissä siirryttiin opiaatteihin, mutta silti. Tuntuu, kun tulisi tuo luunpää ihosta läpi, vaikka ei se oikeasti ole lähelläkään. Jomottava, jatkuva kohtalainen terävä kipu on luonnehdintani.

Ihme perseilyä nuo veriarvotkin harrastaa. Eilen neutrofiilit ja leukosyytit oli viitearvoissa ja tänään sitten neutrofiilit oli tasan yksi. En käsitä miten se arvo voi seilaa noin paljon päivätasolla. Ei tuo yksi leikkauksen kannalta onneksi katastrofi ole ja saahan sitä vielä zarziolla buustattua. Tähän on pakko sanoa, että kyllä nää muut lekurit on melkoisen ulapalla näistä syöpätouhuista :) Sellaista arpomista meinaa välillä olla, mutta onneksi uskoivat nyt sen verran, että konsultoivat mun omaa osastoa, eivätkä keskenään arvo, että tungetaanko zarzio silmämunaan vai vatsamakkaraan. Karrikointia luonnollisesti. Mukavaa porukkaa täälläkin on ollut.

Nyt on myös vähän ristiriitaiset fiilikset. Se nimittäin on todennäköisesti niin, että mun viimeinen sytostaattisykli jätetään sen tuomien leikkaustulokseen vaikuttavien riskien takia antamatta. Tavallaan siitä tuli ihan mieletön fiilis ja tavallaan epävarmuus. Eihän noita myrkkyjä kukaan halua, mutta varmuuden hakeminen taudin kukistamisessa taas tilkitsee ainakin päätä, jos ei muuta.

Luotan kyllä hoitaviin lääkäreihin ja ymmärrän faktat. Mun kasvain reagoi poikkeuksellisen nopeasti ja olen saanut tänne asti täydet laidalliset myrkkyjä. On kuulemma tilastollisesti hankala sanoa, mikä on tuon viimeisen 13. syklin vaikutus kokonaisuuteen. Oli miten oli, tällä tietoa se oli sytojen osalta tässä ja sillekään en jälleen mitään voi, joten otetaan sekin hyvänä uutisena. Faija tulee käymään moikkaamassa ja juhlan kunniaksi tilasin pussillisen Dumleja.


t. Madratios


4 kommenttia:

  1. Onnittelut tuosta sytoasiasiasta. Pakkohan se on luottaa asiantuntijoihin. Yhtä epävarmaa ja yllätyksellistä elämä tulee olemaan, vaikka kaikki hoidot annettaisiin. -Näin olen ainakin itse ajatellut. EIkö sulla sitäpaitsi hävinnyt kuvista jo melko aikaisessa vaiheessa se kasvain?
    Mitä siihen jalkaan tulee niin sinuna kirjoittaisin jalkapöytään, että "tämä puoli etiäppäin". ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hävisihän se melkein yhtä nopeasti kuin tulikin. Siihen kai tuo vahvasti perustuukin, että näin voidaan nyt toimia. Pitää vaan uskoa, mutta tämä tuli niin nopeasti, että ei kerennyt valmistautua.

      Pitääpä laittaa viestiä jalkaan, että siellä ei vaihda mikään paikkaa. Sen verran monta eri tahoa käynyt taas ihmettelemässä, että ei olisi mikään mahdottomuus. "Miten tää pikkuvarvas on tässä oikeella, eiks sen pitäis olla vasemmalla?".

      Poista
  2. Uskomatonta positiivisuutta. Meikäläinen jossittelisi tuossa tilanteessa pään sekaisin...."jos en olisi mennyt ajelemaan" " jos sitä ja jos tätä". Se on kieltämättä ominaisuus josta haluaisin eroon, mutta en vaan pääse. Olen tässä muutaman päivän aikana kahlannut sun blogia läpi, alusta loppuun. Kirjoitat hyvin, huumorilla höystettyä tekstiä vakavasta aiheesta.Ja tuo positiivisuus on ihailtavaa! Jatkan lukemista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapahtui ja tuntuu tapahtuvan edelleen kaikenmoista, joten sen vain joutuu huumorilla ottamaan :)

      Poista